Liitonarkki

Kerätty liitonarkkiin liittyviä raamatunpaikkoja.

Selvitys tuottikin tuloksen jota en osannut odottaa... 

3:1 Ja poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla; mutta Herran sana oli harvinainen
siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia.
3:2 Siihen aikaan tapahtui kerran, kun Eeli, jonka silmiä alkoi hämärtää, niin ettei hän
voinut nähdä, makasi sijallansa
3:3 eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä,
jossa Jumalan arkki oli,
3:4 että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: Tässä olen.
3:5 Ja hän riensi Eelin tykö ja sanoi: Tässä olen, sinä kutsuit minua. Mutta hän vastasi: En
minä kutsunut; pane jälleen maata. Ja hän meni ja pani maata.
3:6 Mutta Herra kutsui taas Samuelia; ja Samuel nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: Tässä
olen, sinä kutsuit minua. Mutta tämä vastasi: En minä kutsunut, poikani; pane jälleen
maata.
3:7 Mutta Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt
hänelle.
3:8 Ja Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran; niin hän nousi ja meni Eelin tykö ja
sanoi: Tässä olen, sinä kutsuit minua. Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut
poikasta.
3:9 Ja Eeli sanoi Samuelille: Mene ja pane maata; ja jos sinua vielä kutsutaan, niin sano:
'Puhu, Herra; palvelijasi kuulee'. Samuel meni ja pani maata sijallensa.
3:10 Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niinkuin edellisilläkin kerroilla: Samuel, Samuel!
Samuel vastasi: Puhu, palvelijasi kuulee.
3:11 Ja Herra sanoi Samuelille: Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen
kuulee, sen molemmat korvat soivat.
3:12 Sinä päivänä minä annan toteutua Eelille kaiken, mitä olen hänen sukuansa vastaan
puhunut, alusta loppuun asti.
3:13 Minä ilmoitan hänelle, että minä tuomitsen hänen sukunsa ikuisiksi ajoiksi sen
rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa.
3:14 Sentähden minä olen vannonut Eelin suvusta: 'Totisesti, Eelin suvun rikosta ei
koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla.'
3:15 Ja Samuel makasi aamuun asti ja avasi sitten Herran huoneen ovet. Eikä Samuel
uskaltanut kertoa Eelille sitä ilmestystä.
3:16 Mutta Eeli kutsui Samuelin ja sanoi: Samuel, poikani! Hän vastasi: Tässä olen.
3:17 Hän sanoi: Mikä oli asia, josta hän sinulle puhui? Älä salaa sitä minulta. Jumala
rangaiskoon sinua nyt ja vasta, jos salaat minulta mitään siitä, mitä hän sinulle puhui.
3:18 Niin Samuel kertoi hänelle kaiken eikä salannut häneltä mitään. Mutta hän sanoi: Hän
on Herra; hän tehköön, minkä hyväksi näkee.

5:15 Ja Salomolla oli seitsemänkymmentä tuhatta taakankantajaa ja kahdeksankymmentä
tuhatta kivenhakkaajaa vuoristossa;
5:16 sen lisäksi Salomon maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat töitä, kolmetuhatta
kolmesataa miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä.
5:17 Ja kuningas käski louhia suuria kiviä, kallisarvoisia kiviä, laskeakseen temppelin
perustuksen hakatuista kivistä.
5:18 Niin Salomon ja Hiiramin rakentajat ja gebalilaiset hakkasivat niitä ja valmistivat puut
ja kivet temppelin rakentamiseksi.
6:1 Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset
olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin
kuninkaaksi, alkoi hän siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle.
6:2 Temppeli, jonka kuningas Salomo Herralle rakensi, oli kuuttakymmentä kyynärää
pitkä, kahtakymmentä kyynärää leveä ja kolmeakymmentä kyynärää korkea.
6:3 Temppelisalin eteinen, joka oli temppelin itäpäässä, oli kahtakymmentä kyynärää
pitkä, ja sen leveys, temppelin itäiseen suuntaan, oli kymmenen kyynärää.
6:4 Ja hän teki temppeliin sisäänpäin avartuvat ikkuna-aukot.
6:5 Ja hän rakensi temppelin seinään kiinni kylkirakennuksen, ympäri temppelin seinien,
sekä temppelisalin että kaikkeinpyhimmän ympäri, ja teki siihen sivukammioita yltympäri.
6:6 Kylkirakennuksen alin kerros oli viittä kyynärää leveä, keskimmäinen kuutta kyynärää
leveä, keskimmäinen kuutta kyynärää leveä ja kolmas seitsemää kyynärää leveä; sillä hän
teki temppelin ulkomuurin ympärinsä penkerellisen, ettei vuoliaisia tarvinnut upottaa
temppelin seiniin.
6:7 Ja kun temppeli rakennettiin, tehtiin se kivistä, jotka tulivat valmiina louhimosta, niin
ettei kuulunut vasaran, ei minkään rauta-aseen kalketta temppeliä rakennettaessa.
6:8 Alimman kerroksen ovi oli temppelin eteläsivussa; portaita myöten noustiin
keskimmäiseen kerrokseen ja keskimmäisestä kolmanteen.
6:9 Rakennettuaan temppelin valmiiksi hän laudoitti sen sisältä setripuisilla parruilla ja
laudoilla.
6:10 Ja hän rakensi kauttaaltaan kiinni temppeliin kylkirakennuksen, jonka kerrokset olivat
viiden kyynärän korkuiset ja joka oli kiinnitetty temppeliin setripalkeilla.
6:11 Ja Salomolle tuli tämä Herran sana:
6:12 Tälle temppelille, jota sinä rakennat, on käyvä näin: jos sinä vaellat minun
säädöksieni mukaan ja noudatat minun oikeuksiani, otat vaarin kaikista minun käskyistäni
ja vaellat niiden mukaan, niin minä täytän sinulle sanani, jonka olen puhunut sinun isällesi
Daavidille:
6:13 minä asun israelilaisten keskellä enkä hylkää kansaani Israelia.
6:14 Niin Salomo rakensi temppelin valmiiksi.
6:15 Hän laudoitti temppelin seinät sisäpuolelta setrilaudoilla; temppelin lattiasta
kattopalkkeihin asti hän päällysti sen puulla sisäpuolelta. Temppelin lattian hän päällysti
kypressilaudoilla.
6:16 Ja temppelin peräosan, kaksikymmentä kyynärää, hän laudoitti erilleen setrilaudoilla
lattiasta kattopalkkeihin asti; niin hän rakensi siihen sisälle kuorin, kaikkeinpyhimmän.
6:17 Ja temppeli, se on temppelisali kaikkeinpyhimmän edessä, oli neljääkymmentä
kyynärää pitkä.
6:18 Ja temppeli oli sisäpuolelta setripuuta, koristettu metsäkurpitsi- ja kukkakiehkuraleikkauksilla;
kaikki oli setripuuta, kiveä ei näkynyt.
6:19 Temppelin sisään hän laittoi kaikkeinpyhimmän, pannakseen sinne Herran liitonarkin.
6:20 Kaikkeinpyhin oli kahtakymmentä kyynärää pitkä, kahtakymmentä kyynärää leveä ja
kahtakymmentä kyynärää korkea; ja hän päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla, ja hän teki
alttarin setripuusta.
6:21 Ja Salomo päällysti temppelin sisäpuolelta puhtaalla kullalla. Ja hän sulki kultavitjoilla
kaikkeinpyhimmän, jonka oli päällystänyt kullalla.
6:22 Koko temppelin hän päällysti sisältä kullalla, koko temppelin yltyleensä. Myöskin koko
sen alttarin, joka oli kaikkeinpyhimmän edessä, hän päällysti kullalla.
6:23 Ja hän teki kaikkeinpyhimpään kaksi kerubia öljypuusta, kymmenen kyynärän
korkuista;
6:24 ja kerubin toinen siipi oli viisikyynäräinen, ja kerubin toinen siipi oli myöskin
viisikyynäräinen, niin että oli kymmenen kyynärää toisen siiven kärjestä toisen kärkeen.
6:25 Toinen kerubi oli myöskin kymmenkyynäräinen. Molemmat kerubit olivat yhtä suuret
ja yhdenmuotoiset:
6:26 toinen kerubi oli kymmentä kyynärää korkea ja samoin myöskin toinen kerubi.
6:27 Ja hän pani kerubit temppelin sisimpään osaan, ja kerubit levittivät siipensä niin, että
toisen siipi kosketti toista seinää ja toisen kerubin siipi kosketti toista seinää; ja temppelin
keskikohdalla koskettivat niiden toiset siivet toisiaan.
6:28 Ja hän päällysti kerubit kullalla.
6:29 Ja kaikkiin temppelin seiniin yltympäri hän leikkautti veistoksia, kerubeja, palmuja ja
kukkakiehkuroita sekä perä- että etuosaan.
6:30 Ja temppelin lattian hän päällysti kullalla, sekä perä- että etuosan lattian.
6:31 Ja kaikkeinpyhimmän oviaukkoon hän teki ovet öljypuusta; kamana ja pielet
muodostivat viisikulmion.
6:32 Ja molempiin öljypuusta tehtyihin oviin hän leikkautti kerubeja, palmuja ja
kukkakiehkuroita, ja päällysti ne kullalla; hän levitti kultaa kerubien ja palmujen päälle.
6:33 Niin hän teki myös temppelisalin oviaukkoon öljypuusta pielet, nelikulmion muotoiset,
6:34 ja kypressipuusta kaksi ovea; toisen oven molemmat laudat olivat kääntyviä, ja
toisen oven molemmat laudat olivat kääntyviä.
6:35 Ja hän leikkautti niihin kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita ja päällysti ne kullalla,
joka levitettiin veistosten päälle.
6:36 Sitten hän rakensi sisemmän esipihan muurin, jossa oli aina rinnakkain kolme
kivikertaa hakattuja kiviä ja yksi hirsikerta veistettyjä setrihirsiä.
6:37 Neljäntenä vuotena, siiv-kuussa, laskettiin Herran temppelin perustus.
6:38 Ja yhdentenätoista vuotena, buul-kuussa, joka on kahdeksas kuukausi, temppeli oli
kokonaan ja kaikkineen valmis. Hän rakensi sitä seitsemän vuotta.

8:2 Niin kokoontuivat kuningas Salomon luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanimkuussa,
joka on seitsemäs kuukausi.
8:3 Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin,
8:4 ja he veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli
majassa; papit ja leeviläiset veivät ne sinne.
8:5 Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka
oli kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että
niitä ei voitu lukea, ei laskea.
8:6 Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään,
kerubien siipien alle.
8:7 Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat
ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja.
8:8 Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden päät voi nähdä kaikkeinpyhimmästä, kuorin
edestä; mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne, tähän päivään asti.
8:9 Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne
Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptin maasta.

8:27 Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä
et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!
8:28 Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani,
niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun
edessäsi,
8:29 ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti,
josta sinä olet sanonut: 'Minun nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka
palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.
8:30 Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin
kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.
8:31 Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja
jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,
8:32 niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että tuomitset syyllisen
syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän
syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.
8:33 Jos vihollinen voittaa sinun kansasi Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä
sinua vastaan, mutta he palajavat sinun tykösi, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat sinua ja
anovat sinulta armoa tässä temppelissä,
8:34 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin
tähän maahan, jonka olet antanut heidän isillensä.
8:35 Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua
vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja kiittävät sinun nimeäsi
ja kääntyvät synnistään, koska sinä kuulet heitä,
8:36 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti – sillä sinä
osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen – ja suo sade maallesi, jonka olet
antanut kansallesi perintöosaksi.
8:37 Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat
heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos
tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,
8:38 ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja
anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän
temppeliin päin,
8:39 niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat
jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä - sillä sinä
yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet -
8:40 jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet
meidän isillemme antanut.
8:41 Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta
maasta sinun nimesi tähden -
8:42 sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta
käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,
8:43 niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta
rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin
sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin,
jonka minä olen rakentanut.
8:44 Jos sinun kansasi lähtee sotaan vihollistansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät
lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet
valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,
8:45 niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.
8:46 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä
vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät
heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,
8:47 mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on vangeiksi viety,
kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet
syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',
8:48 ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa
maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin,
jonka sinä olet antanut heidän isillensä, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja
tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,
8:49 niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille
oikeus
8:50 ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän
syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan; ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat
laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.
8:51 Sillä ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä,
rautapätsistä.
8:52 Olkoot siis sinun silmäsi avoinna palvelijasi ja sinun kansasi Israelin anomisen
puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat.
8:53 Sillä sinä olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niinkuin sinä
puhuit palvelijasi Mooseksen kautta, viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra, Herra.
8:54 Ja kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi
hän Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti,
8:55 astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä, sanoen:
8:56 Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän
on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on
antanut palvelijansa Mooseksen kautta.

9:1 Kun Salomo oli saanut rakennetuksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaiken,
mitä Salomo oli halunnut tehdä,
9:2 ilmestyi Herra Salomolle toisen kerran,
9:3 niinkuin hän oli ilmestynyt hänelle Gibeonissa. Ja Herra sanoi hänelle: Minä olen
kuullut sinun rukouksesi ja anomisesi, kun sinä anoit armoa minun edessäni. Minä olen
pyhittänyt tämän temppelin, jonka sinä olet rakentanut sitä varten, että minä sijoittaisin
nimeni siihen ainiaaksi; ja minun silmäni ja sydämeni tulevat alati olemaan siellä.
9:4 Ja jos sinä vaellat minun edessäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, vilpittömällä
sydämellä ja oikeamielisesti, niin että teet kaiken, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä, ja
noudatat minun käskyjäni ja oikeuksiani,
9:5 niin minä pidän pystyssä sinun kuninkaallisen valtaistuimesi Israelissa ikuisesti,
niinkuin minä puhuin isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi oleva Israelin
valtaistuimella.'
9:6 Mutta jos te käännytte pois minusta, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata minun
käskyjäni ja säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut, vaan menette ja palvelette muita
jumalia ja kumarratte niitä,
9:7 niin minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille, ja temppelin, jonka
minä olen pyhittänyt nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä; ja Israel tulee
sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille.
9:8 Ja tämä temppeli on tosin korkein, mutta jokainen, joka kulkee siitä ohi, on tyrmistyvä
ja viheltävä; ja kun kysytään: 'Miksi on Herra tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?'
9:9 niin vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, joka oli vienyt heidän
isänsä pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin ja kumarsivat niitä ja palvelivat
niitä; sentähden Herra on antanut kaiken tämän pahan kohdata heitä.'

10:19 Kutsukaa nyt minun luokseni kaikki Baalin profeetat, kaikki hänen palvelijansa ja
kaikki hänen pappinsa, älköönkä kukaan jääkö pois; sillä minä aion uhrata suuret uhrit
Baalille. Eloon ei jää kukaan, joka jää pois. Mutta Jeehu menetteli kavalasti, tuhotakseen
Baalin palvelijat.
10:20 Niin Jeehu sanoi: Kuuluttakaa pyhä juhlakokous Baalin kunniaksi. Ja se kutsuttiin
koolle.
10:21 Ja Jeehu lähetti sanan kaikkeen Israeliin, ja kaikki Baalin palvelijat tulivat; ei
yksikään jäänyt tulematta. Niin he menivät Baalin temppeliin, ja Baalin temppeli täyttyi
ääriään myöten.
10:22 Ja hän sanoi vaatekammion hoitajalle: Tuo puvut kaikille Baalin palvelijoille. Ja tämä
toi heille puvut.
10:23 Kun Jeehu Joonadabin, Reekabin pojan, kanssa tuli Baalin temppeliin, sanoi hän
Baalin palvelijoille: Tutkikaa ja katsokaa, ettei täällä teidän joukossanne ole ketään Herran
palvelijaa, vaan ainoastaan Baalin palvelijoita.
10:24 Sitten he menivät uhraamaan teurasuhreja ja polttouhreja. Mutta Jeehu oli
asettanut ulkopuolelle kahdeksankymmentä miestä ja sanonut: Jos kuka päästää pakoon
yhdenkään niistä miehistä, jotka minä tuon teidän käsiinne, menee henki hengestä.
10:25 Ja päätettyänsä polttouhrin uhraamisen sanoi Jeehu henkivartijoille ja
vaunusotureille: Menkää sisään ja surmatkaa heidät; älköön yksikään pääskö ulos. Niin he
surmasivat heidät miekan terällä, ja henkivartijat ja vaunusoturit heittivät ulos heidän
ruumiinsa. Sitten he menivät Baalin temppelilinnaan
10:26 ja toivat ulos Baalin temppelin patsaat ja polttivat ne,
10:27 ja he kukistivat Baalin patsaan. He hävittivät Baalin temppelin ja tekivät siitä
käymälöitä; niin aina tähän päivään asti.
10:28 Näin Jeehu hävitti Baalin Israelista.
10:29 Mutta Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla hän oli saattanut Israelin
tekemään syntiä, Beetelissä ja Daanissa olevista kultavasikoista, Jeehu ei luopunut.
10:30 Niin Herra sanoi Jeehulle: Koska olet hyvin toimittanut sen, mikä oli oikein minun
silmissäni, ja koska teit Ahabin suvulle aivan minun mieleni mukaan, niin istukoot sinun
poikasi Israelin valtaistuimella neljänteen polveen.
10:31 Mutta Jeehu ei vaeltanut tarkoin, kaikesta sydämestänsä, Herran, Israelin Jumalan,
lain mukaan; hän ei luopunut Jerobeamin synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin
tekemään syntiä.

11:17 Ja Joojada teki liiton Herran, kuninkaan ja kansan kesken, että he olisivat Herran
kansa; niin myös kuninkaan ja kansan kesken.
11:18 Sitten kaikki maan kansa meni Baalin temppeliin, ja he hävittivät sen. Sen alttarit ja
kuvat he löivät aivan murskaksi ja tappoivat alttarien edessä Mattanin, Baalin papin. Sitten
pappi asetti vartijat vartioimaan Herran temppeliä.
11:19 Ja hän otti mukaansa sadanpäämiehet sekä kaarilaiset ja henkivartijat ja kaiken
maan kansan, ja he veivät kuninkaan Herran temppelistä ja tulivat henkivartijain portin
kautta kuninkaan linnaan, ja hän istui kuninkaalliselle valtaistuimelle.
11:20 Ja kaikki maan kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Mutta Ataljan he
surmasivat miekalla kuninkaan linnassa.

12:4 Ja Jooas sanoi papeille: Kaiken rahan, joka pyhinä lahjoina tuodaan Herran
temppeliin, käyvän rahan, kaiken arvion mukaan suoritettavan henkilörahan ja kaiken
rahan, jonka joku sydämensä vaatimuksesta tuo Herran temppeliin,
12:5 sen ottakoot papit itselleen, kukin tuttavaltaan; mutta heidän on niillä korjattava,
mitä on rappeutunutta Herran temppelissä, missä vain jotakin rappeutunutta on.
12:6 Mutta vielä kuningas Jooaan kahdentenakymmenentenä kolmantena hallitusvuotena
eivät papit olleet korjanneet mitään, mikä temppelissä oli rappeutunutta.
12:7 Silloin kuningas Jooas kutsui pappi Joojadan ja muut papit ja sanoi heille: Miksi te
ette ole korjanneet mitään, mikä temppelissä on rappeutunutta? Nyt te ette enää saa
ottaa rahaa tuttaviltanne, vaan teidän on annettava se siihen, mikä temppelissä on
rappeutunutta.
12:8 Ja papit suostuivat siihen, etteivät ottaisi rahaa kansalta, mutta eivät myöskään
korjaisi sitä, mikä temppelissä oli rappeutunutta.
12:9 Mutta pappi Joojada otti arkun ja kaivoi reiän sen kanteen ja asetti sen alttarin
ääreen, oikealle puolelle, kun mennään Herran temppeliin. Ja papit, jotka vartioivat ovea,
panivat siihen kaiken rahan, mikä Herran temppeliin tuotiin.
12:10 Kun he näkivät, että arkussa oli paljon rahaa, meni kuninkaan kirjuri sinne
ylimmäisen papin kanssa, ja he sitoivat yhteen ja laskivat rahat, jotka olivat Herran
temppelissä.
12:11 Sitten annettiin punnitut rahat työnteettäjille, jotka oli pantu valvomaan töitä Herran
temppelissä; ja he maksoivat niillä puusepät ja rakentajat, jotka tekivät työtä Herran
temppelissä,
12:12 ynnä muurarit ja kivenhakkaajat, niin myös puutavarat ja hakatut kivet, jotka oli
ostettava sen korjaamiseksi, mikä Herran temppelissä oli rappeutunutta, kaikki temppelin
korjausmenot.
12:13 Ei kuitenkaan teetetty Herran temppeliin hopeavateja, veitsiä, maljoja, torvia, ei
mitään kulta- tai hopeakaluja, rahalla, joka tuotiin Herran temppeliin,
12:14 vaan se annettiin työmiehille, että he sillä korjaisivat Herran temppeliä.
12:15 Eikä miehiltä, joille rahat luovutettiin työmiehille annettaviksi, vaadittu tilintekoa,
vaan he toimivat luottamusmiehinä.

17:1 Juudan kuninkaan Aahaan kahdentenatoista hallitusvuotena tuli Hoosea, Eelan poika,
Israelin kuninkaaksi Samariaan, ja hän hallitsi yhdeksän vuotta.
17:2 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niinkuin ne Israelin
kuninkaat, jotka olivat olleet ennen häntä.
17:3 Hänen kimppuunsa hyökkäsi Salmaneser, Assurin kuningas; ja Hoosea tuli hänen
palvelijakseen ja maksoi hänelle veroa.
17:4 Mutta Assurin kuningas huomasi Hoosean olevan salahankkeissa, koska tämä lähetti
sanansaattajat Soon, Egyptin kuninkaan, luo eikä suorittanut enää niinkuin ennen
vuotuista veroa Assurin kuninkaalle. Niin Assurin kuningas vangitutti hänet ja piti häntä
sidottuna vankilassa.
17:5 Ja Assurin kuningas hyökkäsi koko maan kimppuun ja meni Samariaan ja piiritti sitä
kolme vuotta.
17:6 Hoosean yhdeksäntenä hallitusvuotena Assurin kuningas valloitti Samarian ja vei
Israelin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja asetti heidät asumaan Halahiin ja Haaborin,
Goosanin joen, rannoille sekä Meedian kaupunkeihin.
17:7 Näin tapahtui, koska israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa, vastaan,
joka oli johdattanut heidät Egyptin maasta, pois faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä, ja
koska he olivat peljänneet muita jumalia.
17:8 He olivat myös vaeltaneet niiden kansain säädösten mukaan, jotka Herra oli
karkoittanut israelilaisten tieltä, ja tehneet sitä, mitä Israelin kuninkaatkin.
17:9 Israelilaiset olivat tehneet Herraa, Jumalaansa, vastaan sellaista, mikä ei ole oikein:
he olivat rakentaneet itsellensä uhrikukkuloita kaikkiin kaupunkeihinsa, sekä vartiotornien
luo että varustettuihin kaupunkeihin.
17:10 He olivat pystyttäneet itsellensä patsaita ja asera-karsikkoja jokaiselle korkealle
kummulle ja jokaisen viheriän puun alle.
17:11 He olivat polttaneet uhreja kaikilla uhrikukkuloilla, niinkuin ne kansat, jotka Herra oli
karkoittanut heidän tieltänsä, olivat harjoittaneet pahuutta ja vihoittaneet Herran.
17:12 He olivat palvelleet kivijumalia, vaikka Herra oli heille sanonut: Älkää tehkö sitä.
17:13 Ja Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa kaikkien profeettainsa, kaikkien
näkijäin, kautta ja sanonut: Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja
säädöksiäni, kaiken sen lain mukaan, jonka minä annoin teidän isillenne ja jonka minä olen
teille ilmoittanut palvelijaini, profeettain, kautta.
17:14 Mutta he eivät kuulleet, vaan olivat niskureita niinkuin heidän isänsäkin, jotka eivät
uskoneet Herraan, Jumalaansa.
17:15 He hylkäsivät hänen käskynsä ja hänen liittonsa, jonka hän oli tehnyt heidän isiensä
kanssa, ja todistukset, jotka hän oli heille antanut. He seurasivat turhia jumalia, ja
turhanpäiväisiksi he tulivat, kun seurasivat pakanakansoja, jotka asuivat heidän
ympärillänsä, vaikka Herra oli kieltänyt heitä tekemästä niinkuin ne.
17:16 He hylkäsivät Herran, Jumalansa, kaikki käskyt ja tekivät itsellensä valettuja kuvia,
kaksi vasikkaa. Ja he tekivät itsellensä myös asera-karsikkoja ja kumarsivat kaikkea
taivaan joukkoa ja palvelivat Baalia.
17:17 Ja he panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi ja tekivät taikoja ja
harjoittivat noituutta. He myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja
vihoittivat hänet.
17:18 Niin Herra vihastui suuresti Israeliin ja poisti heidät kasvojensa edestä, niin ettei
muuta jäänyt jäljelle kuin Juudan sukukunta yksin.
17:19 Ei myöskään Juuda pitänyt Herran, Jumalansa, käskyjä, vaan he vaelsivat niiden
säädösten mukaan, jotka Israel itse oli tehnyt.
17:20 Niin Herra hylkäsi koko Israelin heimon, nöyryytti heitä ja antoi heidät ryöstäjien
käsiin ja heitti viimein heidät pois kasvojensa edestä.
17:21 Sillä kun hän oli reväissyt Israelin Daavidin suvulta ja he olivat tehneet kuninkaaksi
Jerobeamin, Nebatin pojan, käänsi Jerobeam Israelin pois Herrasta ja saattoi heidät
tekemään suuren synnin.
17:22 Ja israelilaiset vaelsivat kaikissa synneissä, joita Jerobeam oli tehnyt; he eivät
luopuneet niistä.
17:23 Ja niin Herra viimein poisti Israelin kasvojensa edestä, niinkuin hän oli puhunut
kaikkien palvelijainsa, profeettain, kautta. Ja Israel vietiin pois maastansa
pakkosiirtolaisuuteen Assuriin, jossa he ovat tänäkin päivänä.
17:24 Sen jälkeen Assurin kuningas antoi tuoda kansaa Baabelista, Kuutasta, Avvasta,
Hamatista ja Sefarvaimista ja asetti heidät asumaan Samarian kaupunkeihin israelilaisten
sijaan. Ja he ottivat Samarian omaksensa ja asettuivat sen kaupunkeihin.
17:25 Ja kun he sielläolonsa ensi aikoina eivät peljänneet Herraa, lähetti Herra heidän
sekaansa leijonia, jotka tappoivat heitä.
17:26 Se ilmoitettiin Assurin kuninkaalle näin: Kansat, jotka sinä veit pakkosiirtolaisuuteen
ja asetit asumaan Samarian kaupunkeihin, eivät tiedä, millä tavalla sen maan Jumalaa on
palveltava. Sentähden hän on lähettänyt leijonia heidän sekaansa, ja katso, ne surmaavat
heitä, koska he eivät tiedä, millä tavalla sen maan Jumalaa on palveltava.
17:27 Silloin Assurin kuningas käski sanoen: Viekää sinne joku niistä papeista, jotka toitte
sieltä pakkosiirtolaisuuteen; joku heistä menköön sinne ja asukoon siellä ja opettakoon
heille, millä tavalla sen maan Jumalaa on palveltava.
17:28 Ja niin eräs niistä papeista, jotka he olivat vieneet Samariasta pakkosiirtolaisuuteen,
tuli ja asettui Beeteliin; ja hän opetti heille, kuinka heidän oli peljättävä Herraa.
17:29 Mutta kukin kansa teki itselleen omat jumalansa, ja he panivat ne samarialaisten
rakentamiin uhrikukkula-temppeleihin, kukin kansa niissä kaupungeissa, joissa se asui.
17:30 Baabelin miehet tekivät itselleen Sukkot-Benotin, Kuutin miehet tekivät Neergalin,
Hamatin miehet Asiman,
17:31 avvalaiset tekivät Nibhaan ja Tartakin, sefarvaimilaiset polttivat poikiansa tulessa
Adrammelekille ja Annammelekille, Sefarvaimin jumalille.
17:32 Mutta he pelkäsivät myöskin Herraa. Ja he asettivat itsellensä uhrikukkula-pappeja
omasta keskuudestaan, ja nämä uhrasivat heidän puolestaan uhrikukkula-temppeleissä.
17:33 He pelkäsivät tosin Herraa, mutta palvelivat myös omia jumaliansa samalla tavalla
kuin ne kansat, joiden keskuudesta heidät oli tuotu.
17:34 Ja vielä tänäkin päivänä he tekevät vanhan tapansa mukaan: he eivät pelkää Herraa
eivätkä tee saamiensa säädösten ja oikeuksien mukaan, eivät sen lain ja niiden käskyjen
mukaan, jotka Herra on antanut Jaakobin pojille, hänen, jolle hän antoi nimen Israel.
17:35 Herra teki liiton näiden kanssa ja käski heitä sanoen: Älkää peljätkö muita jumalia,
älkää kumartako ja palvelko niitä älkääkä uhratko niille,
17:36 vaan Herraa, joka johdatti teidät Egyptin maasta suurella voimalla ja ojennetulla
käsivarrella, häntä te peljätkää, häntä kumartakaa ja hänelle uhratkaa.
17:37 Ja niitä säädöksiä ja oikeuksia, sitä lakia ja niitä käskyjä, jotka hän on teille
kirjoittanut, te alati tarkoin noudattakaa, mutta älkää peljätkö muita jumalia.
17:38 Liittoa, jonka minä tein teidän kanssanne, älkää unhottako. Älkääkä peljätkö muita
jumalia,
17:39 vaan peljätkää ainoastaan Herraa, teidän Jumalaanne, niin hän pelastaa teidät
kaikkien vihollistenne käsistä.
17:40 Mutta he eivät totelleet, vaan tekivät vanhan tapansa mukaan.
17:41 Niin nämä kansat pelkäsivät Herraa, mutta palvelivat samalla omia
jumalankuviansa. Myöskin heidän lapsensa ja heidän lastensa lapset tekevät vielä tänä
päivänä samoin, kuin heidän isänsä ovat tehneet.

18:1 Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, kolmantena hallitusvuotena tuli Hiskia,
Juudan kuninkaan Aahaan poika, kuninkaaksi.
18:2 Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän
hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abi,
Sakarjan tytär.
18:3 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli
tehnyt.
18:4 Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi
palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat
polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.
18:5 Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa
kaikista hänen jälkeisistään Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä.
18:6 Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjänsä,
jotka Herra oli antanut Moosekselle.
18:7 Niin Herra oli hänen kanssansa; hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän kapinoi
Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä.
18:8 Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaan asti, sekä vartiotornit
että varustetut kaupungit.
18:9 Mutta kuningas Hiskian neljäntenä hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan
Hoosean, Eelan pojan, seitsemäs hallitusvuosi, hyökkäsi Salmaneser, Assurin kuningas,
Samarian kimppuun ja piiritti sitä.
18:10 Ja hän valloitti sen kolmen vuoden kuluttua. Hiskian kuudentena hallitusvuotena,
joka oli Israelin kuninkaan Hoosean yhdeksäs hallitusvuosi, valloitettiin Samaria.

21:1 Manasse oli kahdentoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi
Jerusalemissa viisikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hefsibah.
21:2 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niiden kansain kauhistavien tekojen
mukaan, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä.
21:3 Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, ja pystytti
alttareja Baalille ja teki aseran, niinkuin Israelin kuningas Ahab oli tehnyt, kumarsi ja
palveli kaikkea taivaan joukkoa.
21:4 Hän rakensi alttareja myös Herran temppeliin, josta paikasta Herra oli sanonut:
Jerusalemiin minä asetan nimeni.
21:5 Hän rakensi alttareja kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin
esipihoihin.
21:6 Myös pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta
ja hankki itsellensä vainaja- ja tietäjähenkien manaajia; hän teki paljon sitä, mikä on
pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet.
21:7 Ja teettämänsä Aseran kuvan hän asetti temppeliin, josta Herra oli sanonut Daavidille
ja hänen pojallensa Salomolle: Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka minä olen valinnut
kaikista Israelin sukukunnista, minä asetan nimeni ikiajoiksi.
21:8 Enkä minä anna enää Israelin jalkojen harhailla pois siitä maasta, jonka minä olen
antanut heidän isillensä, jos he vain kaikessa noudattavat sitä, mitä minä olen käskenyt
heidän noudattaa – koko sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on heille antanut.
21:9 Mutta he eivät totelleet, ja Manasse eksytti heidät tekemään pahaa enemmän kuin
ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.
21:10 Niin Herra puhui palvelijainsa, profeettain, kautta ja sanoi:
21:11 Koska Manasse, Juudan kuningas, on tehnyt nämä kauhistavat teot ja siten tehnyt
pahaa enemmän kuin amorilaiset, jotka olivat ennen häntä, ja on saattanut
kivijumalillansa myös Juudan tekemään syntiä,
21:12 sentähden sanoo Herra, Israelin Jumala, näin: Katso, minä annan sellaisen
onnettomuuden kohdata Jerusalemia ja Juudaa, että joka sen kuulee, sen molemmat
korvat soivat.
21:13 Ja minä mittaan Jerusalemin samalla mittanuoralla kuin Samarian ja punnitsen sen
samalla vaa'alla kuin Ahabin suvun. Ja minä huuhdon Jerusalemin, niinkuin vati
huuhdotaan: se huuhdotaan ja käännetään kumollensa.
21:14 Minä hylkään perintöosani jäännöksen ja annan heidät vihollistensa käsiin, niin että
he joutuvat kaikkien vihollistensa saaliiksi ja ryöstettäviksi,
21:15 koska ovat tehneet sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja vihoittaneet minua siitä
päivästä asti, jona heidän isänsä lähtivät Egyptin maasta, tähän päivään saakka.
21:16 Manasse vuodatti myös sangen paljon viatonta verta, niin että hän sillä täytti
Jerusalemin ääriään myöten, sen syntinsä lisäksi, jolla hän saattoi Juudan tekemään
syntiä, tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.
21:17 Mitä muuta on kerrottavaa Manassesta ja kaikesta, mitä hän teki, ja synnistä, minkä
hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
21:18 Ja Manasse meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin linnansa puutarhaan,
Ussan puutarhaan. Ja hänen poikansa Aamon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
21:19 Aamon oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän
hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Mesullemet, Haaruksen
tytär, Jotbasta.
21:20 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niinkuin hänen isänsä Manasse oli
tehnyt.
21:21 Hän vaelsi kaikessa samaa tietä, mitä hänen isänsä oli vaeltanut: hän palveli niitä
kivijumalia, joita hänen isänsä oli palvellut, ja kumarsi niitä;
21:22 hän hylkäsi Herran, isiensä Jumalan, eikä vaeltanut Herran tietä.
21:23 Ja Aamonin palvelijat tekivät salaliiton häntä vastaan ja tappoivat kuninkaan hänen
linnassansa.
21:24 Mutta maan kansa surmasi kaikki, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas Aamonia
vastaan. Ja maan kansa teki hänen poikansa Joosian kuninkaaksi hänen sijaansa.
21:25 Mitä muuta on kerrottavaa Aamonista, siitä, mitä hän teki, se on kirjoitettuna
Juudan kuningasten aikakirjassa.
21:26 Ja hänet haudattiin omaan hautaansa Ussan puutarhaan. Ja hänen poikansa Joosia
tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.


22:8 Ja ylimmäinen pappi Hilkia sanoi kirjuri Saafanille: Minä löysin Herran temppelistä lain
kirjan. Ja Hilkia antoi kirjan Saafanille, ja tämä luki sen.
22:9 Sitten kirjuri Saafan meni kuninkaan tykö ja teki kuninkaalle selon asiasta, sanoen:
Palvelijasi ovat ottaneet esille rahat, mitä temppelissä oli, ja ovat antaneet ne
työnteettäjille, jotka on pantu valvomaan töitä Herran temppelissä.
22:10 Ja kirjuri Saafan kertoi kuninkaalle sanoen: Pappi Hilkia antoi minulle erään kirjan.
Ja Saafan luki sen kuninkaalle.
22:11 Kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, repäisi hän vaatteensa.
22:12 Ja kuningas käski pappi Hilkiaa, Ahikamia, Saafanin poikaa, Akboria, Miikajan
poikaa, kirjuri Saafania ja Asajaa, kuninkaan palvelijaa, sanoen:
22:13 Menkää ja kysykää minun ja kansan ja koko Juudan puolesta neuvoa Herralta tästä
löydetystä kirjasta. Sillä suuri on Herran viha, joka on syttynyt meitä vastaan, koska
meidän isämme eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja eivätkä tehneet mitään kaikesta
siitä, mitä siinä on meille kirjoitettuna.
22:14 Niin pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saafan ja Asaja menivät naisprofeetta Huldan
tykö, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Tikvan pojan, Harhaan pojanpojan, vaimo
ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. He puhuivat hänen kanssaan.
22:15 Niin hän sanoi heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa sille miehelle, joka
lähetti teidät minun tyköni:
22:16 'Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tätä paikkaa ja sen asukkaita kohdata
onnettomuuden, kaiken, mitä sanotaan siinä kirjassa, jonka Juudan kuningas on lukenut,
22:17 sillä he ovat hyljänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet
minut kaikilla kättensä teoilla; ja minussa on syttynyt viha tätä paikkaa kohtaan, eikä se
sammu.
22:18 Mutta Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät kysymään neuvoa Herralta,
sanokaa näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka sinä olet kuullut:
22:19 Koska sinun sydämesi on pehminnyt ja sinä olet nöyrtynyt Herran edessä,
kuullessasi, mitä minä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, että he tulevat
kauhistukseksi ja kiroussanaksi, ja koska sinä olet reväissyt vaatteesi ja itkenyt minun
edessäni, niin minäkin olen kuullut sinua, sanoo Herra.
22:20 Sentähden minä korjaan sinut isiesi tykö, ja sinä saat rauhassa siirtyä hautaasi, ja
sinun silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea sitä onnettomuutta, minkä minä annan kohdata
tätä paikkaa.' Ja he toivat kuninkaalle tämän vastauksen.

23:1 Niin kuningas lähetti kokoamaan luoksensa kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat.
23:2 Ja kuningas meni Herran temppeliin, ja hänen kanssaan kaikki Juudan miehet ja
kaikki Jerusalemin asukkaat, myöskin papit ja profeetat, koko kansa pienimmästä
suurimpaan. Ja hän luki heidän kuultensa kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan
sanat.
23:3 Ja kuningas asettui pylvään viereen ja teki Herran edessä liiton, että heidän tuli
seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjänsä, todistuksiansa ja säädöksiänsä kaikesta
sydämestään ja kaikesta sielustaan ja pitää liiton sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä
kirjassa. Ja kaikki kansa yhtyi siihen liittoon.
23:4 Sitten kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä
ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki kalut, mitä oli tehty Baalille, Aseralle
ja kaikelle taivaan joukolle. Ja hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla,
mutta vei niiden tuhan Beeteliin.
23:5 Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet
polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja
jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan
joukolle.
23:6 Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja
poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle
hautausmaalle.
23:7 Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä
ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle.
23:8 Hän toi pois kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti uhrikukkulat, joilla papit
olivat polttaneet uhreja, Gebasta Beersebaan asti. Ja hän kukisti porteilla olevat
uhrikukkulat, joita oli kaupungin päällikön Joosuan portin oven edustalla, vasemmalla
puolella mentäessä sisään kaupungin portista.
23:9 Uhrikukkulapapit eivät kuitenkaan saaneet nousta Herran alttarille Jerusalemissa; he
saivat vain syödä happamatonta leipää veljiensä kanssa.
23:10 Hän saastutti myöskin polttopaikan Ben-Hinnomin laaksossa, ettei kukaan voisi
panna poikaansa tai tytärtänsä kulkemaan tulen läpi Molokin kunniaksi.
23:11 Ja hän poisti ne hevoset, jotka Juudan kuninkaat olivat auringon kunniaksi
asettaneet, siitä, mistä mennään Herran temppeliin, hoviherra Netan-Melekin kammion
vierestä, joka oli Parvarimissa, ja poltti auringonvaunut tulessa.
23:12 Ja Aahaan yläsalin katolla olevat alttarit, jotka Juudan kuninkaat olivat teettäneet, ja
ne alttarit, jotka Manasse oli teettänyt Herran temppelin molempiin esipihoihin, kuningas
kukisti; sitten hän riensi sieltä ja heitti niiden tomun Kidronin laaksoon.
23:13 Ja ne uhrikukkulat, jotka olivat itään päin Jerusalemista, etelään päin
Turmiovuoresta, ja jotka Salomo, Israelin kuningas, oli rakentanut Astartelle, siidonilaisiljetykselle,
ja Kemokselle, Mooabin iljetykselle, ja Milkomille, ammonilais-kauhistukselle,
ne kuningas saastutti.
23:14 Hän murskasi patsaat ja hakkasi maahan asera-karsikot ja täytti niiden sijan
ihmisten luilla.
23:15 Myöskin Beetelissä olevan alttarin, sen uhrikukkulan, jonka oli teettänyt Jerobeam,
Nebatin poika, joka saattoi Israelin tekemään syntiä, senkin alttarin uhrikukkuloineen hän
kukisti; sitten hän poltti uhrikukkulan ja rouhensi sen tomuksi sekä poltti asera-karsikon.
23:16 Kun Joosia sitten kääntyi ja näki haudat, jotka olivat vuorella, lähetti hän ottamaan
luut haudoista, poltti ne alttarilla ja saastutti näin alttarin, Herran sanan mukaan, jonka oli
julistanut se Jumalan mies, joka nämä julisti.
23:17 Ja hän kysyi: Mikä tuo hautamerkki on, jonka minä näen? Kaupungin miehet
vastasivat hänelle: Se on sen Jumalan miehen hauta, joka tuli Juudasta ja julisti sen,
minkä sinä nyt olet tehnyt Beetelin alttarille.
23:18 Hän sanoi: Antakaa hänen olla; älköön kukaan koskeko hänen luihinsa. Niin he
jättivät hänen luunsa rauhaan ja samoin sen profeetan luut, joka oli tullut Samariasta.
23:19 Myöskin Samarian kaupungeista Joosia poisti kaikki uhrikukkulatemppelit, jotka
Israelin kuninkaat olivat rakentaneet ja niin vihoittaneet Herran; ja hän teki niille saman,
minkä oli tehnyt Beetelissä.
23:20 Ja kaikki siellä olevat uhrikukkulapapit hän teurasti alttareilla ja poltti ihmisten luita
niiden päällä. Sitten hän palasi takaisin Jerusalemiin.
23:21 Ja kuningas käski kaikkea kansaa sanoen: Viettäkää pääsiäistä Herran, teidän
Jumalanne, kunniaksi, niinkuin on kirjoitettuna tässä liitonkirjassa.
23:22 Sillä sellaista pääsiäistä ei oltu vietetty sen ajan jälkeen, jona tuomarit tuomitsivat
Israelia, ei Israelin kuningasten eikä Juudan kuningasten koko aikana.
23:23 Vasta kuningas Joosian kahdeksantenatoista hallitusvuotena vietettiin sellainen
pääsiäinen Jerusalemissa Herran kunniaksi.
23:24 Myöskin vainaja- ja tietäjähenkien manaajat, kotijumalat ja kivijumalat ja kaikki
iljetykset, joita oli nähty Juudan maassa ja Jerusalemissa, Joosia hävitti, täyttääkseen lain
sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa, minkä pappi Hilkia oli löytänyt Herran
temppelistä.
23:25 Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta
sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran
puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa.

23:27 Ja Herra sanoi: Minä toimitan myöskin Juudan pois kasvojeni edestä, niinkuin minä
olen toimittanut pois Israelin; ja minä hylkään Jerusalemin, tämän kaupungin, jonka minä
olin valinnut, ja temppelin, josta minä olin sanonut: 'Minun nimeni on oleva siinä'.
23:28 Mitä muuta on kerrottavaa Joosiasta ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna
Juudan kuningasten aikakirjassa.
23:29 Hänen aikanansa farao Neko, Egyptin kuningas, lähti Assurin kuningasta vastaan
Eufrat-virralle. Niin kuningas Joosia meni häntä vastaan, mutta farao surmasi hänet
Megiddossa heti, kun näki hänet.
23:30 Ja hänen palvelijansa veivät hänet kuolleena vaunuissa Megiddosta, toivat hänet
Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa. Mutta maan kansa otti Joosian
pojan Jooahaan, voiteli hänet ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä sijaan.

24:10 Siihen aikaan Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin palvelijat tulivat Jerusalemiin, ja
kaupunki saarrettiin.
24:11 Ja Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ryntäsi kaupunkiin, hänen palvelijainsa
saartaessa sitä.
24:12 Niin Joojakin, Juudan kuningas, antautui Baabelin kuninkaalle äitineen ja
palvelijoineen, päällikköineen ja hoviherroineen. Ja Baabelin kuningas otti hänet vangiksi
kahdeksantena hallitusvuotenaan.
24:13 Ja hän vei pois sieltä kaikki Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarteet, ja hän
rikkoi kaikki kultakalut, jotka Israelin kuningas Salomo oli teettänyt Herran temppeliin.
Tapahtui, niinkuin Herra oli puhunut.
24:14 Ja hän vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki päälliköt ja kaikki
sotaurhot, kymmenentuhatta pakkosiirtolaista, ja kaikki sepät ja lukkosepät; ei jäänyt
jäljelle muita kuin maakansan köyhät.
24:15 Hän siirsi Joojakinin vankina Baabeliin; samoin hän vei kuninkaan äidin, kuninkaan
puolisot ja hänen hoviherransa sekä muut maan mahtavat pakkosiirtolaisina Jerusalemista
Baabeliin,
24:16 niin myös kaikki sotilaat, luvultaan seitsemäntuhatta, sepät ja lukkosepät, luvultaan
tuhat, kaikki sotaan harjaantuneita urhoja. Ne Baabelin kuningas vei pakkosiirtolaisina
Baabeliin.

25:8 Viidennessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä, Baabelin kuninkaan
Nebukadnessarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Baabelin kuninkaan palvelija
Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, Jerusalemiin.
25:9 Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot; kaikki
ylhäisten talot hän poltti tulella.
25:10 Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijain päälliköllä oli mukanaan, repi
maahan Jerusalemin muurit, yltympäri.
25:11 Ja Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, vei pakkosiirtolaisuuteen kansan tähteet,
mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja
muun rahvaan.
25:12 Mutta osan maan köyhiä henkivartijain päällikkö jätti jäljelle viinitarhureiksi ja
peltomiehiksi.
25:13 Vaskipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, altaiden telineet ja vaskimeren, jotka
olivat Herran temppelissä, kaldealaiset särkivät ja veivät vasken Baabeliin.
25:14 Ja kattilat, lapiot, veitset, kupit ja kaikki vaskikalut, joita oli käytetty
jumalanpalveluksessa, he ottivat pois.
25:15 Samoin otti henkivartijain päällikkö hiilipannut ja maljat, jotka olivat läpeensä kultaa
tai hopeata.
25:16 Molempien pylväiden, meren ja telineiden, jotka Salomo oli teettänyt Herran
temppeliin – näiden kaikkien esineiden vaski ei ollut punnittavissa.
25:17 Toisen pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää, ja sen päässä oli pylväänpää
vaskesta; pylväänpään korkeus oli kolme kyynärää, ja pylväänpään päällä oli
ristikkokoriste ja granaattiomenia yltympäri, kaikki vaskea; ja samanlaiset oli toisessa
pylväässä ristikkokoristeen päällä.
25:18 Henkivartijain päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin
Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa,
25:19 ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi
kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka
tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maan
kansasta, jotka tavattiin kaupungista.
25:20 Nämä otti Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan
eteen Riblaan.
25:21 Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin
Juuda vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen.
25:22 Mutta sen väen käskynhaltijaksi, joka jäi Juudan maahan, sen, jonka
Nebukadnessar, Baabelin kuningas, jätti sinne, hän asetti Gedaljan, Ahikamin pojan,
Saafanin pojanpojan.
25:23 Kun kaikki sotaväen päälliköt, he ja heidän miehensä, kuulivat, että Baabelin
kuningas oli asettanut Gedaljan käskynhaltijaksi, tulivat he miehinensä Gedaljan luo
Mispaan, nimittäin Ismael, Netanjan poika, Joohanan, Kaareahin poika, netofalainen
Seraja, Tanhumetin poika, ja Jaasanja, maakatilaisen poika.
25:24 Ja Gedalja vannoi heille ja heidän miehillensä ja sanoi heille: Älkää peljätkö
kaldealaisten palvelijoita. Jääkää maahan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te
menestytte.
25:25 Mutta seitsemännessä kuussa tuli Ismael, Netanjan poika, Elisaman pojanpoika,
joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan kymmenen miestä, ja he löivät kuoliaaksi Gedaljan
ja ne Juudan miehet ja kaldealaiset, jotka olivat hänen kanssansa Mispassa.
25:26 Silloin nousi kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan, ja samoin sotaväen päälliköt, ja
he menivät Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia.
25:27 Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan
kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden
kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin
kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään,
vapauttaen hänet vankilasta.
25:28 Ja hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muitten
kuningasten istuimia, jotka olivat hänen tykönänsä Baabelissa.
25:29 Hän sai panna pois vangin puvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin
eli.
25:30 Ja hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen
elatuksen, niin kauan kuin eli.

6:10 Ja Joohananille syntyi Asarja, hän joka toimitti papinvirkaa temppelissä, jonka
Salomo rakennutti Jerusalemiin.

6:31 Ja nämä ovat ne, jotka Daavid asetti pitämään huolta laulusta Herran temppelissä,
senjälkeen kuin arkki oli saanut leposijan.
6:32 He palvelivat veisaajina ilmestysmajan asumuksen edessä, kunnes Salomo rakensi
Herran temppelin Jerusalemiin; he toimittivat virkaansa, niinkuin heille oli säädetty.

21:28 Siihen aikaan kun Daavid näki, että Herra oli kuullut häntä jebusilaisen Ornanin
puimatantereella, uhrasi hän siellä.
21:29 Mutta Herran asumus, jonka Mooses oli teettänyt erämaassa, ja polttouhrialttari
olivat siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla.
21:30 Eikä Daavid rohjennut mennä Jumalan eteen etsimään häntä, sillä hän oli
peljästynyt Herran enkelin miekkaa.
22:1 Ja Daavid sanoi: Tässä olkoon Herran Jumalan temppeli ja tässä alttari Israelin
polttouhria varten.
22:2 Niin Daavid käski koota muukalaiset, jotka olivat Israelin maassa. Ja hän asetti
kivenhakkaajia hakkaamaan kiviä Jumalan temppelin rakentamiseksi.
22:3 Ja Daavid hankki paljon rautaa portinovien nauloiksi ja sinkilöiksi ja niin paljon
vaskea, ettei se ollut punnittavissa,
22:4 ja suunnattomat määrät setripuita, sillä siidonilaiset ja tyyrolaiset toivat paljon
setripuita Daavidille.
22:5 Sillä Daavid ajatteli: Minun poikani Salomo on nuori ja hento, ja Herralle
rakennettava temppeli on tehtävä ylen suuri, niin että sitä mainitaan ja kiitetään kaikissa
maissa. Minä siis hankin hänelle varastot. Niin Daavid hankki ennen kuolemaansa suuret
varastot.
22:6 Ja hän kutsui poikansa Salomon ja käski hänen rakentaa temppelin Herralle, Israelin
Jumalalle.
22:7 Ja Daavid sanoi Salomolle: Poikani, minä aioin itse rakentaa temppelin Herran,
Jumalani, nimelle.
22:8 Mutta minulle tuli tämä Herran sana: 'Sinä olet vuodattanut paljon verta ja käynyt
suuria sotia. Sinä et ole rakentava temppeliä minun nimelleni, koska olet vuodattanut niin
paljon verta maahan minun edessäni.
22:9 Katso, sinulle on syntyvä poika; hänestä on tuleva rauhan mies, ja minä annan hänen
päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään asuvilta vihollisilta, sillä Salomo on oleva hänen
nimensä ja minä annan rauhan ja levon Israelille hänen päivinänsä.
22:10 Hän on rakentava temppelin minun nimelleni. Hän on oleva minun poikani, ja minä
olen oleva hänen isänsä. Ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa valtaistuimen ikuisiksi
ajoiksi.'
22:11 Olkoon siis Herra sinun kanssasi, poikani, että menestyisit ja saisit rakennetuksi
temppelin Herralle, Jumalallesi, niinkuin hän on sinusta puhunut.
22:12 Antakoon vain Herra sinulle älyä ja ymmärrystä ja asettakoon sinut Israelia
hallitsemaan ja noudattamaan Herran, Jumalasi, lakia.
22:13 Silloin sinä menestyt, jos tarkoin noudatat niitä käskyjä ja oikeuksia, jotka Herra
antoi Moosekselle Israelia varten. Ole luja ja rohkea, älä pelkää äläkä arkaile.
22:14 Katso, vaivanalaisenakin minä olen hankkinut Herran temppeliä varten satatuhatta
talenttia kultaa ja tuhat kertaa tuhat talenttia hopeata sekä vaskea ja rautaa niin paljon,
ettei se ole punnittavissa, sillä sitä on ylen paljon. Minä olen myös hankkinut hirsiä ja kiviä,
ja sinä saat hankkia vielä lisää.
22:15 Paljon on sinulla myöskin työmiehiä, kivenhakkaajia, muurareita, puuseppiä ja
kaikkinaisen työn taitajia.
22:16 Kullalla, hopealla, vaskella ja raudalla ei ole määrää. Nouse, ryhdy työhön, ja Herra
olkoon sinun kanssasi!
22:17 Ja Daavid käski kaikkia Israelin päämiehiä auttamaan poikaansa Salomoa, sanoen:
22:18 Onhan Herra, teidän Jumalanne, ollut teidän kanssanne ja suonut teidän päästä
joka taholla rauhaan; sillä hän on antanut maan asukkaat minun käsiini ja maa on tehty
alamaiseksi Herralle ja hänen kansallensa.
22:19 Kääntäkää siis sydämenne ja sielunne etsimään Herraa, Jumalaanne; nouskaa ja
rakentakaa Herran, Jumalan, pyhäkkö, että Herran liitonarkki ja Jumalan pyhät kalut
voitaisiin viedä temppeliin, joka on rakennettava Herran nimelle.

2:4 Katso, minä rakennan temppelin Herran, Jumalani, nimelle, pyhittääkseni sen hänelle,
että siinä poltettaisiin hyvänhajuista suitsutusta hänen edessänsä, pidettäisiin aina esillä
näkyleipiä ja uhrattaisiin polttouhreja aamuin ja illoin, sapatteina, uudenkuun päivinä ja
Herran, meidän Jumalamme, juhlina; tämä on Israelin ikuinen velvollisuus.
2:5 Ja temppeli, jonka minä rakennan, on oleva suuri; sillä meidän Jumalamme on suurin
kaikista jumalista.
2:6 Kuka kykenisi rakentamaan hänelle huoneen? Taivaisiin ja taivasten taivaisiin hän ei
mahdu. Mikä siis olen minä rakentamaan hänelle temppeliä muuta varten kuin uhratakseni
hänen edessänsä?
2:7 Niin lähetä nyt minulle mies, joka on taitava tekemään kulta-, hopea-, vaski- ja
rautatöitä, niin myös töitä purppuranpunaisista, helakanpunaisista ja punasinisistä
langoista, ja joka osaa veistää veistoksia, työskentelemään yhdessä niiden taitajien
kanssa, joita minulla on Juudassa ja Jerusalemissa ja jotka minun isäni Daavid on
hankkinut.
2:8 Ja lähetä minulle setripuita, kypressipuita ja santelipuita Libanonilta, sillä minä tiedän,
että sinun palvelijasi osaavat hakata Libanonin puita; ja katso, minun palvelijani olkoot
sinun palvelijaisi kanssa.
2:9 Minulle on hankittava paljon puuta, sillä temppeli, jonka minä rakennan, on oleva suuri
ja ihmeellinen.

3:1 Sitten Salomo alkoi rakentaa Herran temppeliä Jerusalemiin, Moorian vuorelle, jossa
Herra oli ilmestynyt hänen isällensä Daavidille, siihen paikkaan, jonka Daavid oli
valmistanut, jebusilaisen Ornanin puimatantereelle.
3:2 Hän alkoi rakentaa toisen kuun toisena päivänä, neljäntenä hallitusvuotenansa.
3:3 Tällaisen perustuksen Salomo laski rakennettavalle Jumalan temppelille: pituus oli,
vanhan mitan mukaan, kuusikymmentä kyynärää, leveys kaksikymmentä kyynärää.
3:4 Eteinen, temppelin itäpäässä, oli yhtä pitkä kuin temppeli leveä, kahtakymmentä
kyynärää, ja sen korkeus oli kaksikymmentä kyynärää; ja hän päällysti sen sisältä
puhtaalla kullalla.
3:5 Suuren huoneen hän laudoitti sisältä kypressipuulla, jonka hän silasi parhaalla kullalla
ja johon hän laittoi palmuja ja vitjoja.
3:6 Ja hän koristi huoneen kalliilla kivillä. Ja kulta oli Parvaimin kultaa.
3:7 Ja hän silasi huoneen, palkit, kynnykset, seinät ja ovet, kullalla ja kaiverrutti kerubeja
seiniin.
3:8 Ja hän teki kaikkeinpyhimmän huoneen. Se oli yhtä pitkä kuin temppeli leveä,
kahtakymmentä kyynärää, ja myös kahtakymmentä kyynärää leveä. Ja hän silasi sen
parhaalla kullalla, joka painoi kuusisataa talenttia.
3:9 Ja kultanaulojen paino oli viisikymmentä sekeliä. Myöskin yläsalit hän silasi kullalla.
3:10 Kaikkein pyhimpään huoneeseen hän teki kaksi kerubia, taidollisesti tehtyä, ja
päällysti ne kullalla.
3:11 Kerubien siipien pituus oli yhteensä kaksikymmentä kyynärää. Toisen kerubin toinen
siipi oli viittä kyynärää pitkä ja kosketti huoneen toista seinää, ja sen toinen siipi oli viittä
kyynärää pitkä ja ulottui toisen kerubin siipeen.
3:12 Ja toisen kerubin toinen siipi oli viittä kyynärää pitkä ja ulottui huoneen toiseen
seinään, ja sen toinen siipi oli viittä kyynärää pitkä ja oli kiinni toisen kerubin siivessä.
3:13 Näin nämä kerubit levittivät siipensä kahtakymmentä kyynärää laajalti; ja ne seisoivat
jaloillaan, kasvot käännettyinä huoneeseen päin.
3:14 Ja hän teki esiripun punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista
ja valkoisista pellavalangoista ja laittoi siihen kerubeja.
3:15 Ja hän teki temppelin eteen kaksi pylvästä, kolmenkymmenen viiden kyynärän
korkuista; ja pylväänpää, joka oli niiden päässä, oli viittä kyynärää korkea.
3:16 Ja hän teki vitjoja kaikkeinpyhimpään, ja hän pani niitä pylväitten päähän; ja hän teki
sata granaattiomenaa ja asetti ne vitjoihin.
3:17 Ja hän pystytti pylväät temppelin eteen, toisen oikealle puolelle ja toisen vasemmalle
puolelle: oikeanpuoliselle hän antoi nimen Jaakin ja vasemmanpuoliselle nimen Booas.
4:1 Hän teki alttarin vaskesta, kahtakymmentä kyynärää pitkän, kahtakymmentä kyynärää
leveän ja kymmentä kyynärää korkean.
4:2 Hän teki myös meren, valetun, kymmentä kyynärää leveän reunasta reunaan,
ympärinsä pyöreän, ja viittä kyynärää korkean; ja kolmenkymmenen kyynärän pituinen
mittanuora ulottui sen ympäri.
4:3 Ja sen alaosassa oli yltympäri raavaankuvia, jotka kulkivat sen ympäri; ne ympäröivät
merta yltympäri, kymmenen kullakin kyynärällä. Raavaita oli kahdessa rivissä, valettuina
meren kanssa yhteen.
4:4 Ja se seisoi kahdentoista raavaan varassa, joista kolme oli käännettynä pohjoiseen,
kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin; meri oli niiden yläpuolella, niiden
varassa, ja kaikkien niiden takapuolet olivat sisään päin.
4:5 Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen
liljan muotoinen. Siihen mahtui, se veti kolmetuhatta bat-mittaa.
4:6 Hän teki myös kymmenen allasta ja asetti viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle
puolelle pesemistä varten; sillä niissä huuhdottiin se, mikä kuului polttouhriin. Mutta meri
oli pappien peseytymistä varten.
4:7 Hän teki myös kymmenen kultaista lampunjalkaa, niinkuin niistä oli säädetty, ja pani
ne temppelisaliin, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle.
4:8 Hän teki myös kymmenen pöytää ja asetti ne temppelisaliin, viisi oikealle puolelle ja
viisi vasemmalle puolelle. Hän teki myös sata kultamaljaa.
4:9 Ja hän teki pappien esipihan ja suuren esikartanon sekä esikartanon ovet; ja ovet hän
päällysti vaskella.
4:10 Ja meren hän asetti oikealle sivulle, kaakkoa kohti.
4:11 Huuram teki myös kattilat, lapiot ja maljat. Ja niin Huuram sai suoritetuksi työn, mikä
hänen oli tehtävä kuningas Salomolle Jumalan temppeliin:
4:12 kaksi pylvästä ja kaksi palloa, pylväänpäätä, pylväiden päähän, ja kaksi
ristikkokoristetta peittämään kahta pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväitten
päässä,
4:13 ja neljäsataa granaattiomenaa kahteen ristikkokoristeeseen, kaksi riviä
granaattiomenia kumpaankin ristikkokoristeeseen, peittämään kahta pallonmuotoista
pylväänpäätä, jotka olivat pylväitten päällä.
4:14 Ja hän teki telineet ja teki altaat telineitten päälle,
4:15 ja yhden meren ja kaksitoista raavasta sen alle.
4:16 Ja kattilat, lapiot ja haarukat ynnä kaikki niihin kuuluvat kalut Huuram-Aabiv teki
kuningas Salomolle Herran temppeliin kiilloitetusta vaskesta.
4:17 Jordanin lakeudella kuningas ne valatti savimuotteihin, Sukkotin ja Seredan välillä.
4:18 Ja Salomo teetti kaikkia näitä kaluja ylen paljon, sillä vasken painoa ei määrätty.
4:19 Salomo teetti myös kaikki kalut, joita tuli olla Herran temppelissä: kulta-alttarin,
pöydät, joilla näkyleivät olivat,
4:20 lampunjalat lamppuineen, jotka oli sytytettävä säädetyllä tavalla kaikkeinpyhimmän
eteen, puhtaasta kullasta,
4:21 kultaisine kukkalehtineen, lamppuineen ja lamppusaksineen – puhtainta kultaa;
4:22 veitset, maljat, kupit ja hiilipannut puhtaasta kullasta; ja temppelin oviaukkojen
sisemmät ovet, jotka veivät kaikkeinpyhimpään, sekä ne temppelin ovet, jotka veivät
temppelisaliin, kullasta.
5:1 Kun kaikki työ, minkä Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, vei Salomo sinne
isänsä Daavidin pyhät lahjat. Hopean, kullan ja kaikki kalut hän pani Jumalan temppelin
aarrekammioihin.
5:2 Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet,
israelilaisten perhekunta-päämiehet, Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin
kaupungista, se on Siionista.
5:3 Niin kokoontuivat kuninkaan luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä, joka on
seitsemännessä kuussa.
5:4 Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat leeviläiset arkin,
5:5 ja he veivät arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli
majassa; leeviläiset papit veivät ne sinne.
5:6 Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ynnä koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut
hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että niitä ei voitu luetella
eikä laskea.
5:7 Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään,
kerubien siipien alle.
5:8 Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan ylitse, missä arkki oli, ja niin kerubit peittivät
ylhäältä päin arkin ja sen korennot.
5:9 Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden arkista ulkonevat päät voi nähdä
kaikkeinpyhimmän edustalta, mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne tähän
päivään asti.
5:10 Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla,
kun Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptistä.
5:11 Kun papit lähtivät pyhäköstä - sillä kaikki siellä olevat papit olivat pyhittäneet itsensä,
osastoihin katsomatta;
5:12 ja kaikki leeviläiset veisaajat, Aasaf, Heeman ja Jedutun poikinensa ja veljinensä,
seisoivat hienoihin pellavavaatteisiin puettuina kymbaaleineen, harppuineen ja
kanteleineen itään päin alttarista, ja heidän kanssaan sata kaksikymmentä pappia, jotka
puhalsivat torviin;
5:13 ja puhaltajien ja veisaajien oli yhdyttävä yhtaikaa ja yhteen ääneen ylistämään ja
kiittämään Herraa – ja kun torvet, kymbaalit ja muut soittokoneet soivat ja viritettiin
Herran ylistys: Sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, silloin pilvi
täytti huoneen, Herran temppelin,
5:14 niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran
kirkkaus täytti Jumalan temppelin.
6:1 Silloin Salomo sanoi: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.
6:2 Mutta minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti.
6:3 Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin
seurakunta seisoi.
6:4 Hän sanoi: Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen,
mitä hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen:
6:5 'Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Egyptistä, en minä ole mistään Israelin
sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä
minun nimeni asuisi, enkä myöskään ole valinnut ketään olemaan kansani Israelin
ruhtinaana.
6:6 Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi, ja Daavidin minä olen
valinnut vallitsemaan kansaani Israelia.'
6:7 Ja minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.
6:8 Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun
nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot;
6:9 kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava, vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun
kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni.'
6:10 Ja Herra on täyttänyt sanansa, minkä hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin
sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut
temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.
6:11 Ja minä olen sijoittanut siihen arkin, jossa on se Herran liitto, minkä hän teki
israelilaisten kanssa. 6:12 Sitten hän astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan
nähden ja ojensi kätensä.
6:13 Salomo oli näet teettänyt lavan vaskesta, viittä kyynärää pitkän, viittä kyynärää
leveän ja kolmea kyynärää korkean, ja asettanut sen esikartanon keskelle. Sille hän nousi,
polvistui koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti
6:14 ja sanoi: Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi Jumalaa, ei taivaassa eikä
maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka
vaeltavat sinun edessäsi kaikesta sydämestänsä.
6:15 Sinä olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Minkä sinä
suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut.
6:16 Niin pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun
isälleni, sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi oleva minun edessäni, istumassa Israelin
valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että he vaeltavat minun
lakini mukaan, niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut.'
6:17 Niin toteutukoon nyt, Herra, Israelin Jumala, sinun sanasi, jonka puhuit palvelijallesi
Daavidille.
6:18 Mutta asuuko todella Jumala maan päällä ihmisten seassa? Katso, taivaisiin ja
taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen
rakentanut!
6:19 Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani,
niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi sinun edessäsi rukoilee,
6:20 ja että silmäsi ovat päivät ja yöt avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti,
johon sinä olet sanonut asettavasi nimesi, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi
tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.
6:21 Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukoukset, jotka he rukoilevat tähän paikkaan
päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.
6:22 Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja
jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,
6:23 niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että kostat syylliselle ja
annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja
annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.
6:24 Jos vihollinen voittaa sinun kansasi Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä
sinua vastaan, mutta he kääntyvät ja kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat ja anovat armoa
sinun kasvojesi edessä tässä temppelissä,
6:25 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin
tähän maahan, jonka olet antanut heille ja heidän isillensä.
6:26 Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua
vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin ja ylistävät sinun nimeäsi ja
kääntyvät synnistänsä, koska sinä nöyryytät heitä,
6:27 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti – sillä sinä
osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen – ja suo sade maallesi, jonka olet
antanut kansallesi perintöosaksi.
6:28 Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat
heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat,
jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,
6:29 ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel, rukoilee ja
anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja
ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,
6:30 niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja anna jokaiselle aivan
hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä - sillä sinä yksin tunnet
ihmislasten sydämet -
6:31 että he pelkäisivät sinua ja vaeltaisivat sinun teitäsi, niin kauan kuin he elävät tässä
maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut.
6:32 Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta
maasta sinun suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden – jos hän
tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,
6:33 niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta
rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin
sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin,
jonka minä olen rakentanut.
6:34 Jos sinun kansasi lähtee sotaan vihollisiansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät
lähetät, ja he rukoilevat sinua kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut,
ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,
6:35 niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.
6:36 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä
vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät
heidät vangeiksi kaukaiseen tai läheiseen maahan,
6:37 mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi,
kääntyvät ja anovat sinulta armoa vankeutensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet
syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',
6:38 ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vankeutensa
maassa, johon heidät on vangeiksi viety, ja rukoilevat kääntyneinä tähän maahan päin,
jonka sinä olet heidän isillensä antanut, tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja
tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,
6:39 niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille
oikeus ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan.
6:40 Olkoot siis, minun Jumalani, sinun silmäsi avoinna, ja tarkatkoot sinun korvasi
rukouksia tässä paikassa.
6:41 Ja nyt: Nouse, Herra Jumala, tule leposijaasi, sinä ja sinun voimasi arkki. Sinun
pappisi, Herra Jumala, olkoot puetut autuuteen, ja sinun hurskaasi riemuitkoot siitä, mikä
hyvä on.
6:42 Herra Jumala, älä hylkää voideltuasi; muista armolupauksiasi, jotka annoit Daavidille,
palvelijallesi.
7:1 Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja
teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin,
7:2 niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin; sillä Herran kirkkaus täytti
Herran temppelin.
7:3 Ja kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran
kirkkauden, polvistuivat he kivillä lasketulla pihalla kasvoillensa maahan ja rukoilivat ja
kiittivät Herraa siitä, että hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
7:4 Sitten kuningas ja kaikki kansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.
7:5 Ja kuningas Salomo uhrasi teurasuhrina kaksikymmentäkaksi tuhatta raavasta ja
satakaksikymmentä tuhatta lammasta. Näin he, kuningas ja koko kansa, vihkivät Herran
temppelin.
7:6 Papit seisoivat kukin virkatoimessaan. Ja leeviläiset, käsissään Herran soittimet, jotka
kuningas Daavid oli teettänyt, seisoivat kiittämässä Herraa Daavidin ylistysvirsillä siitä, että
hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Ja heitä vastapäätä papit soittivat torvia, kaiken
Israelin seisoessa.
7:7 Ja Salomo pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli
siellä uhrattava polttouhri ja yhteysuhrin rasvat, koska polttouhri, ruokauhri ja rasvat eivät
mahtuneet vaskialttarille, jonka Salomo oli teettänyt.
7:8 Näin Salomo siihen aikaan vietti juhlaa seitsemän päivää, ja koko Israel hänen
kanssansa. Se oli sangen suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään
Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti.
7:9 Kahdeksantena päivänä heillä oli juhlakokous. Sillä alttarin vihkimistä he viettivät
seitsemän päivää ja juhlaa seitsemän päivää.
7:10 Mutta seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä hän päästi
kansan menemään majoillensa. He iloitsivat ja olivat hyvillä mielin siitä hyvästä, minkä
Herra oli tehnyt Daavidille ja Salomolle ja kansallensa Israelille.
7:11 Kun Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja menestynyt
kaikessa, mitä oli ajatellut tehdä Herran temppelissä ja omassa linnassaan,
7:12 ilmestyi Herra Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja
valinnut tämän paikan uhripaikakseni.
7:13 Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä
maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani,
7:14 mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja
etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan
anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.
7:15 Nyt minun silmäni ovat avoinna, ja minun korvani tarkkaavat rukouksia tässä
paikassa.
7:16 Ja nyt minä olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä
iäti; ja minun silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siinä.
7:17 Ja jos sinä vaellat minun edessäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, ja teet kaiken,
mitä minä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat minun käskyjäni ja oikeuksiani,
7:18 niin minä pidän pystyssä sinun kuninkaallisen valtaistuimesi, niinkuin minä lupasin
sinun isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi hallitseva Israelia.'
7:19 Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte minun käskyni ja säädökseni, jotka minä olen
teille antanut, ja menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä,
7:20 niin minä kiskaisen sellaiset irti maastani, jonka minä olen heille antanut; ja tämän
temppelin, jonka minä olen nimelleni pyhittänyt, minä heitän pois kasvojeni edestä, ja
minä teen sen sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille.
7:21 Ja tämän temppelin tähden, joka ennen oli korkein, on jokainen ohikulkija tyrmistyvä.
Ja kun hän kysyy: 'Miksi on Herra näin tehnyt tälle maalle ja tälle temppelille?',
7:22 niin vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt
heidät pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin, kumarsivat niitä ja palvelivat niitä;
sentähden hän on antanut kaiken tämän pahan heitä kohdata.'

12:1 Kun Rehabeamin kuninkuus oli vahvistunut ja hän oli voimistunut, hylkäsi hän Herran
lain, hän ja koko Israel hänen kanssaan.
12:2 Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Siisak, Egyptin
kuningas, Jerusalemin kimppuun, sillä he olivat tulleet uskottomiksi Herraa kohtaan.
12:3 Hänellä oli mukanaan sotavaunuja tuhat kaksisataa ja ratsumiehiä kuusikymmentä
tuhatta, ja lukematon oli väki, joka tuli hänen kanssaan Egyptistä: liibyalaisia, sukkilaisia ja
etiopialaisia.
12:4 Ja hän valloitti Juudan varustetut kaupungit ja tuli aina Jerusalemiin saakka.
12:5 Niin profeetta Semaja tuli Rehabeamin ja Juudan päämiesten tykö, jotka olivat
kokoontuneet Jerusalemiin Siisakia pakoon, ja hän sanoi heille: Näin sanoo Herra: Te
olette hyljänneet minut, sentähden olen minäkin hyljännyt teidät Siisakin käsiin.
12:6 Silloin Israelin päämiehet ja kuningas nöyrtyivät ja sanoivat: Herra on vanhurskas.
12:7 Kun Herra näki heidän nöyrtyvän, tuli Semajalle tämä Herran sana: He ovat
nöyrtyneet; minä en tuhoa heitä, vaan minä annan heidän hädin tuskin pelastua, eikä
minun vihaani vuodateta Jerusalemin päälle Siisakin käden kautta.
12:8 Kuitenkin heidän on tultava hänen palvelijoikseen, että he tulisivat tietämään, mitä
on palvella minua ja mitä on palvella vieraitten maitten valtakuntia.
12:9 Niin Siisak, Egyptin kuningas, hyökkäsi Jerusalemin kimppuun ja otti Herran
temppelin aarteet ja kuninkaan linnan aarteet, otti kaikki tyynni. Hän otti myös kaikki
kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt.
12:10 Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan vaskikilvet ja jätti ne henkivartijain
päälliköitten haltuun, jotka vartioivat kuninkaan linnan ovella.
12:11 Ja niin usein kuin kuningas meni Herran temppeliin, menivät myöskin henkivartijat
ja kantoivat niitä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijain huoneeseen.
12:12 Sentähden, että Rehabeam nöyrtyi, kääntyi Herran viha hänestä pois, niin ettei
tullut täydellistä tuhoa; ja olivathan asiat Juudassa vielä hyvin.
12:13 Niin kuningas Rehabeam vahvistui Jerusalemissa ja hallitsi edelleen. Sillä Rehabeam
oli neljänkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi
seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikista
Israelin sukukunnista, sijoittaaksensa nimensä siihen. Hänen äitinsä oli nimeltään Naema,
ammonilainen.
12:14 Ja hän teki sitä, mikä on pahaa, sillä hän ei kiinnittänyt sydäntänsä etsimään
Herraa.
12:15 Rehabeamin vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, ovat kirjoitetut profeetta
Semajan ja näkijä Iddon historiaan, sukuluettelojen tapaan. Mutta Rehabeamin ja
Jerobeamin väliset taistelut jatkuivat kaiken aikaa.
12:16 Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.
Ja hänen poikansa Abia tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

20:1 Senjälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita
paitsi ammonilaisia, sotimaan Joosafatia vastaan.
20:2 Niin tultiin ilmoittamaan tästä Joosafatille: Suuri joukko tulee sinua vastaan meren
toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat jo Hasason-Taamarissa; se on Een-Gedissä.
20:3 Silloin Joosafat peljästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko
Juudaan.
20:4 Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta; myös kaikista Juudan kaupungeista
tultiin etsimään Herraa.
20:5 Ja Joosafat astui esiin Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran temppelissä,
uuden esipihan edessä
20:6 ja sanoi: Herra, meidän isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa, ja sinä hallitset
kaikkia pakanakansain valtakuntia. Sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan
kestä sinun edessäsi.
20:7 Sinä, meidän Jumalamme, karkoitit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja
annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi.
20:8 He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle, sinun nimellesi, pyhäkön sanoen:
20:9 'Jos meitä kohtaa joku onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, rutto tai nälänhätä,
niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä
temppelissä; ja me huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat.'

23:14 Mutta pappi Joojada antoi sadanpäämiesten, sotajoukon johtajien, astua esiin ja
sanoi heille: Viekää hänet pois rivien välitse, ja joka yrittää seurata häntä, se
surmattakoon miekalla. Sillä pappi oli sanonut: Älkää surmatko häntä Herran temppelissä.
23:15 Niin he kävivät häneen käsiksi, ja kun hän oli tullut kuninkaan linnan Hevosportin
sisäänkäytävän luo, surmasivat he hänet siinä.
23:16 Ja Joojada teki liiton hänen itsensä, koko kansan ja kuninkaan kesken, että he
olisivat Herran kansa.
23:17 Sitten kaikki kansa meni Baalin temppeliin, ja he hävittivät sen. Sen alttarit ja kuvat
he murskasivat, ja he tappoivat alttarien edessä Mattanin, Baalin papin.
23:18 Sitten Joojada asetti päällysmiehiä Herran temppeliin, leeviläisiä pappeja, jotka
Daavid oli määrännyt Herran temppeliin, uhraamaan Herran polttouhreja, niinkuin on
kirjoitettuna Mooseksen laissa, riemuhuudoin ja lauluin, Daavidin järjestelyn mukaan.
23:19 Ja hän asetti ovenvartijat Herran temppelin porteille, ettei pääsisi sisään kukaan,
joka oli jollakin tavalla saastainen.
23:20 Ja hän otti mukaansa sadanpäämiehet, ylimykset ja kansan hallitusmiehet sekä
kaiken maan kansan ja vei kuninkaan Herran temppelistä, ja he tulivat Yläportin kautta
kuninkaan linnaan ja asettivat kuninkaan kuninkaalliselle valtaistuimelle.
23:21 Ja kaikki maan kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Mutta Ataljan he
surmasivat miekalla.

24:1 Jooas oli seitsemän vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi
Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta. Hänen äitinsä nimi oli Sibja, Beersebasta.
24:2 Ja Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kauan kuin pappi Joojada eli.
24:3 Ja Joojada otti hänelle kaksi vaimoa, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
24:4 Senjälkeen Jooas aikoi uudistaa Herran temppelin.

24:7 Sillä jumalaton Atalja ja hänen poikansa ovat murtautuneet Jumalan temppeliin; he
ovat myös käyttäneet baaleja varten kaikki Herran temppelin pyhät lahjat.
24:8 Sitten tehtiin kuninkaan käskystä arkku, ja se asetettiin Herran temppelin portin
ulkopuolelle.
24:9 Ja Juudassa ja Jerusalemissa kuulutettiin, että vero, jonka Jumalan palvelija Mooses
oli erämaassa määrännyt Israelille, oli tuotava Herralle.

25:23 Ja Jooas, Israelin kuningas, otti Juudan kuninkaan Amasjan, Jooaan pojan,
Jooahaan pojanpojan, Beet-Semeksessä vangiksi ja toi hänet Jerusalemiin. Sitten hän
revitti Jerusalemin muuria Efraimin portista Kulmaporttiin saakka, neljäsataa kyynärää.
25:24 Ja hän otti kaiken kullan ja hopean sekä kalut, mitä Herran temppelissä, Oobed-
Edomin huostassa oli, ja kuninkaan linnan aarteet ynnä panttivankeja ja palasi Samariaan.
25:25 Mutta Amasja, Jooaan poika, Juudan kuningas, eli Jooaan, Jooahaan pojan, Israelin
kuninkaan, kuoleman jälkeen viisitoista vuotta.
25:26 Mitä muuta on kerrottavaa Amasjan aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheista, se on
kirjoitettuna Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.

28:24 Ja Aahas kokosi Jumalan temppelin kalut ja hakkasi Jumalan temppelin kalut
kappaleiksi. Hän sulki Herran temppelin ovet ja teetti itselleen alttareita Jerusalemin joka
kolkkaan.
28:25 Ja jokaiseen Juudan kaupunkiin hän teetti uhrikukkuloita polttaakseen uhreja muille
jumalille; ja niin hän vihoitti Herran, isiensä Jumalan.
28:26 Mitä muuta on kerrottavaa hänestä ja kaikesta hänen vaelluksestaan, sekä
aikaisemmasta että myöhemmästä, katso, se on kirjoitettuna Juudan ja Israelin
kuningasten aikakirjassa.


29:1 Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenen viiden vuoden vanhana, ja hän hallitsi
Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abia, Sakarjan
tytär.
29:2 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli
tehnyt.
29:3 Ensimmäisenä hallitusvuotenansa, sen ensimmäisessä kuussa, hän avasi Herran
temppelin ovet ja korjasi ne.

30:1 Hiskia lähetti sanansaattajat kaikkeen Israeliin ja Juudaan ja kirjoitti myös kirjeet
Efraimiin ja Manasseen, että he tulisivat Herran temppeliin Jerusalemiin viettämään
pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi.
30:2 Ja kuningas, hänen päämiehensä ja kaikki Jerusalemin seurakunta päättivät viettää
pääsiäistä toisessa kuussa,
30:3 sillä he eivät voineet viettää sitä silloin heti, koska pappeja ei ollut pyhittäytynyt
riittävää määrää eikä kansa ollut kokoontunut Jerusalemiin.
30:4 Tämä kelpasi kuninkaalle ja kaikelle seurakunnalle,
30:5 ja niin he päättivät kuuluttaa koko Israelissa Beersebasta Daaniin saakka, että oli
tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Sillä sitä ei
oltu vietetty joukolla, niinkuin kirjoitettu oli.

32:18 Ja Jerusalemin kansalle, jota oli muurilla, he huusivat kovalla äänellä juudankielellä
nostaakseen heissä pelon ja kauhun, että saisivat kaupungin valloitetuksi.
32:19 Ja he puhuivat Jerusalemin Jumalasta niinkuin muiden maiden kansain jumalista,
jotka ovat ihmiskätten tekoa.
32:20 Mutta kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, rukoilivat tämän tähden
ja huusivat taivaan puoleen.
32:21 Silloin Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki sotaurhot, ruhtinaat ja päälliköt
Assurin kuninkaan leirissä, niin että hän häpeä kasvoillaan palasi takaisin maahansa. Ja
kun hän kerran meni jumalansa temppeliin, kaatoivat hänet siellä miekalla ne, jotka olivat
lähteneet hänen omasta ruumiistansa.
32:22 Näin Herra vapahti Hiskian ja Jerusalemin asukkaat Sanheribin, Assurin kuninkaan,
käsistä ja kaikkien käsistä, ja hän johdatti heitä joka taholla.
32:23 Ja monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja Hiskialle, Juudan kuninkaalle,
kalleuksia; ja hän kohosi sen jälkeen kaikkien kansojen silmissä.
32:24 Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Niin hän rukoili Herraa, ja hän
vastasi hänelle ja antoi hänelle tapahtua ihmeen.
32:25 Mutta Hiskia ei palkinnut hyvää hyvällä, vaan hänen sydämensä ylpistyi; sentähden
hänen ja Juudan ja Jerusalemin osaksi tuli viha.
32:26 Mutta kun Hiskia nöyrtyi sydämensä ylpeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat, ei
Herran viha kohdannut heitä Hiskian päivinä.
32:27 Hiskialle tuli ylen paljon rikkautta ja kunniaa; hän hankki itselleen aarrekammioita
hopeata, kultaa, kalliita kiviä, hajuaineita, kilpiä ja kaikkinaisia kallisarvoisia kaluja varten,
32:28 varastohuoneita jyvä-, viini- ja öljysatoa varten ja talleja kaikenlaisille juhdille ja
karjalaumoja tarhoihin.
32:29 Myös rakennutti hän itsellensä kaupunkeja ja hankki suuret laumat pikkukarjaa ja
raavaskarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle ylen suuren omaisuuden.
32:30 Hiskia myös tukki Giihonin veden yläjuoksun ja johti veden alas, länteenpäin,
Daavidin kaupunkiin. Ja Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki.
32:31 Niinpä Jumala ainoastaan koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä
hänen sydämessään oli, jätti hänet Baabelin ruhtinasten lähettiläiden valtaan, jotka olivat
lähetetyt hänen luokseen tiedustelemaan ihmettä, joka oli tapahtunut maassa.
32:32 Mitä muuta on kerrottavaa Hiskiasta ja hänen hurskaista teoistansa, katso, se on
kirjoitettuna profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, näyssä, Juudan ja Israelin kuningasten
kirjassa.
32:33 Ja Hiskia meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin siihen, mistä noustaan
Daavidin jälkeläisten haudoille. Ja koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle
kunniaa, kun hän kuoli. Ja hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

33:1 Manasse oli kahdentoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi
Jerusalemissa viisikymmentä viisi vuotta.
33:2 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niiden kansain kauhistavien tekojen
mukaan, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä.
33:3 Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli kukistanut, pystytti
alttareja baaleille, teki aseroja ja kumarsi ja palveli kaikkea taivaan joukkoa.
33:4 Hän rakensi alttareja myös Herran temppeliin, josta Herra oli sanonut: Jerusalemissa
on minun nimeni oleva iankaikkisesti.
33:5 Hän rakensi alttareja kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin
esipihoihin.
33:6 Myös pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi Ben-Hinnomin laaksossa, ennusteli
merkeistä, harjoitti noituutta ja velhoutta ja hankki itsellensä vainaja- ja tietäjähenkien
manaajia; hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet.
33:7 Ja teettämänsä veistetyn kuvapatsaan hän asetti Jumalan temppeliin, josta Jumala oli
sanonut Daavidille ja hänen pojallensa Salomolle: Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka
minä olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista, minä asetan nimeni ikiajoiksi.
33:8 Enkä minä enää kuljeta Israelin jalkoja pois siitä maasta, jonka olen määrännyt
teidän isillenne, jos Israel vain tarkoin noudattaa kaikkea, mitä minä olen käskenyt heidän
noudattaa, koko lakia ja käskyjä ja oikeuksia, jotka ovat Mooseksen kautta annetut.
33:9 Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään enemmän pahaa,
kuin olivat tehneet ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.
33:10 Ja Herra puhui Manasselle ja hänen kansallensa, mutta he eivät kuunnelleet.
33:11 Niin Herra toi Assurin kuninkaan sotapäälliköt heidän kimppuunsa. He ottivat
Manassen kiinni koukuilla, kytkivät hänet vaskikahleisiin ja veivät hänet Baabeliin.
33:12 Mutta ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa, mielisuosiota ja nöyrtyi
syvästi isiensä Jumalan edessä.
33:13 Ja kun hän näin rukoili häntä, niin Jumala taipui ja kuuli hänen rukouksensa ja toi
hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa. Silloin Manasse tuli tietämään, että
Herra on Jumala.
33:14 Sen jälkeen hän rakennutti Daavidin kaupungin ulomman muurin, länteen päin
Giihonista, laaksoon, aina Kalaporttiin saakka, niin että se ympäröi Oofelin, ja hän teki siitä
hyvin korkean. Ja hän asetti sotapäälliköitä kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin.
33:15 Ja hän poisti vieraat jumalat ja kuvapatsaan Herran temppelistä sekä kaikki alttarit,
jotka hän oli rakennuttanut Herran temppelin vuorelle ja Jerusalemiin, ja heitätti ne
kaupungin ulkopuolelle.
33:16 Ja hän pani kuntoon Herran alttarin ja uhrasi sillä yhteys- ja kiitosuhreja ja kehoitti
Juudaa palvelemaan Herraa, Israelin Jumalaa.
33:17 Mutta kansa uhrasi edelleen uhrikukkuloilla, kuitenkin ainoastaan Herralle,
Jumalallensa.
33:18 Mitä muuta on kerrottavaa Manassesta, ja kuinka hän rukoili Jumalaansa, ja näkijäin
puheista, jotka puhuivat hänelle Herran, Israelin Jumalan, nimessä, katso, se on Israelin
kuningasten aikakirjassa.
33:19 Ja hänen rukouksestaan ja kuinka hän tuli kuulluksi, ja kaikista hänen synneistään
ja uskottomuudestaan ja niistä paikoista, joihin hän rakennutti uhrikukkuloita ja pystytti
asera-karsikoita ja jumalankuvia, ennenkuin hän nöyrtyi, katso, niistä on kirjoitettu
Hoosain aikakirjaan.
33:20 Ja Manasse meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin linnaansa. Ja hänen
poikansa Aamon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
33:21 Aamon oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän
hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta.
33:22 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niinkuin hänen isänsä Manasse oli
tehnyt. Ja Aamon uhrasi kaikille niille jumalankuville, jotka hänen isänsä Manasse oli
teettänyt, ja palveli niitä.
33:23 Mutta hän ei nöyrtynyt Herran edessä, niinkuin hänen isänsä Manasse oli nöyrtynyt,
vaan hän, Aamon, sälytti päällensä suuren syntivelan.
33:24 Niin hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan ja tappoivat hänet hänen
linnassansa.
33:25 Mutta maan kansa surmasi kaikki ne, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas
Aamonia vastaan; ja maan kansa teki hänen poikansa Joosian kuninkaaksi hänen sijaansa.


34:1 Joosia oli kahdeksan vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi
Jerusalemissa kolmekymmentä yksi vuotta.
34:2 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi isänsä Daavidin teitä,
poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.
34:3 Kahdeksantena hallitusvuotenaan, ollessansa vielä nuorukainen, hän alkoi etsiä
isänsä Daavidin Jumalaa; ja kahdentenatoista vuotena hän alkoi puhdistaa Juudaa ja
Jerusalemia uhrikukkuloista ja asera-karsikoista sekä veistetyistä ja valetuista
jumalankuvista.
34:4 Baalin alttarit kukistettiin hänen läsnäollessaan, ja niiden yli kohoavat
auringonpatsaat hän hakkasi maahan, ja asera-karsikot sekä veistetyt ja valetut
jumalankuvat hän murskasi ja rouhensi ja sirotteli niiden haudoille, jotka olivat niille
uhranneet.
34:5 Ja pappien luut hän poltti heidän alttareillaan. Niin hän puhdisti Juudan ja
Jerusalemin.

34:26 Mutta Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät kysymään neuvoa Herralta,
sanokaa näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka sinä olet kuullut:
34:27 Koska sydämesi on pehminnyt ja sinä olet nöyrtynyt Jumalan edessä, kuullessasi,
mitä hän on puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, koska sinä olet nöyrtynyt
minun edessäni ja reväissyt vaatteesi ja itkenyt minun edessäni, niin minä myös olen
kuullut sinua, sanoo Herra.
34:28 Katso, minä korjaan sinut isiesi tykö, ja sinä saat rauhassa siirtyä hautaasi, ja sinun
silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea onnettomuutta, minkä minä annan kohdata tätä
paikkaa ja sen asukkaita.' Ja he toivat kuninkaalle tämän vastauksen.
34:29 Niin kuningas lähetti kokoamaan luoksensa kaikki Juudan ja Jerusalemin
vanhimmat.
34:30 Ja kuningas meni Herran temppeliin, hän ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin
asukkaat, myöskin papit ja leeviläiset, kaikki kansa suurimmasta pienimpään asti, ja hän
luki heidän kuultensa kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan sanat.
34:31 Ja kuningas asettui paikallensa ja teki Herran edessä liiton, että heidän tuli seurata
Herraa, noudattaa hänen käskyjänsä, todistuksiansa ja säädöksiänsä kaikesta
sydämestään ja kaikesta sielustansa ja täyttää liiton sanat, jotka ovat kirjoitetut siihen
kirjaan.
34:32 Ja hän otti siihen liittoon kaikki, jotka olivat Jerusalemissa ja Benjaminissa. Ja
Jerusalemin asukkaat tekivät, niinkuin Jumalan, heidän isiensä Jumalan, liitto vaati.

35:3 Ja hän sanoi leeviläisille, jotka opettivat kaikkea Israelia ja jotka olivat pyhitetyt
Herralle: Pankaa pyhä arkki temppeliin, jonka Salomo, Daavidin poika, Israelin kuningas,
on rakentanut; ei teidän enää tarvitse kantaa sitä olallanne. Palvelkaa nyt Herraa,
Jumalaanne, ja hänen kansaansa Israelia.
35:4 Valmistautukaa perhekunnittain, osastojenne mukaan, Daavidin, Israelin kuninkaan,
määräyksen ja hänen poikansa Salomon käskykirjan mukaan,

36:5 Joojakim oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän
hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen
Jumalansa, silmissä.
36:6 Ja Nebukadnessar, Baabelin kuningas, lähti häntä vastaan ja kytki hänet
vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.
36:7 Nebukadnessar vei Herran temppelin kaluja Baabeliin ja pani ne temppeliinsä
Baabelissa.
36:8 Mitä muuta on kerrottavaa Joojakimista ja niistä kauhistuksista, joita hän teki, ja mitä
hänessä havaittiin, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Ja
hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

36:9 Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi
Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran
silmissä.
36:10 Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet Baabeliin,
hänet ynnä Herran temppelin kallisarvoiset kalut. Ja hän teki hänen veljensä Sidkian
Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi.

36:14 Myös kaikki pappien päämiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta
jäljittelemällä pakanain kaikkia kauhistuksia, ja he saastuttivat Herran temppelin, jonka
hän oli pyhittänyt Jerusalemissa.
36:15 Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille
varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa.
36:16 Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja
häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli
kasvanut niin, ettei apua enää ollut.
36:17 Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla
heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei
vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin.
36:18 Ja kaikki Jumalan temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin
aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin.
36:19 Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin
tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin.
36:20 Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he
olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan.
36:21 Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes
maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes
seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.

36:23 Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan
Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin
Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen
kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne.

1:5 Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekunta-päämiehet sekä papit ja leeviläiset,
kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä
Jerusalemiin.
1:6 Ja kaikki, jotka asuivat heidän ympärillään, avustivat heitä hopeakaluilla, kullalla,
tavaralla, karjalla ja kalleuksilla kaiken sen lisäksi, mitä annettiin vapaaehtoisina lahjoina.
1:7 Ja kuningas Koores tuotatti esiin Herran temppelin kalut, jotka Nebukadnessar oli
vienyt pois Jerusalemista ja pannut oman jumalansa temppeliin.

4:1 Mutta kun Juudan ja Benjaminin vastustajat kuulivat, että pakkosiirtolaiset rakensivat
temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle,
4:2 astuivat he Serubbaabelin ja perhekunta-päämiesten luo ja sanoivat heille: Me
tahdomme rakentaa yhdessä teidän kanssanne, sillä me etsimme teidän Jumalaanne,
niinkuin tekin, ja hänelle me olemme uhranneet Eesarhaddonin, Assurin kuninkaan,
päivistä asti, hänen, joka toi meidät tänne.
4:3 Mutta Serubbaabel ja Jeesua ja muut Israelin perhekunta-päämiehet sanoivat heille: Ei
sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa temppeliä meidän Jumalallemme, vaan me yksin
rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle, niinkuin kuningas Koores, Persian kuningas, on
meitä käskenyt.
4:4 Mutta maan kansa sai Juudan kansan kädet herpoamaan ja pelotti heidät
rakentamasta.
4:5 Ja ne palkkasivat heitä vastaan neuvonantajia, jotka tekivät heidän hankkeensa
tyhjäksi, niin kauan kuin Koores, Persian kuningas, eli, ja aina Daarejaveksen, Persian
kuninkaan, hallitusaikaan asti.

4:21 Antakaa siis käsky, että ne miehet on estettävä työstään ja että se kaupunki on
jätettävä rakentamatta, kunnes minulta tulee käsky.
4:22 Ja varokaa, ettette lyö laimin mitään tässä asiassa, etteivät kuninkaat kärsisi siitä
suurta vahinkoa.
4:23 Niin pian kuin kuningas Artahsastan kirjelmän jäljennös oli luettu Rehumille, kirjuri
Simsaille ja heidän virkatovereilleen, menivät he kiiruusti Jerusalemiin juutalaisten luo ja
estivät väkivoimalla heidät työtä tekemästä.
4:24 Silloin pysähtyi Jumalan temppelin rakennustyö Jerusalemissa ja oli pysähdyksissä
Daarejaveksen, Persian kuninkaan, toiseen hallitusvuoteen asti.
5:1 Mutta profeetta Haggai ja Sakarja, Iddon poika, profeetat, ennustivat Juudassa ja
Jerusalemissa oleville juutalaisille Israelin Jumalan nimeen, hänen, jonka nimiin he olivat
otetut.
5:2 Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, nousivat ja alkoivat
rakentaa Jumalan temppeliä Jerusalemissa, ja heidän kanssansa Jumalan profeetat, jotka
tukivat heitä.
5:3 Siihen aikaan tulivat heidän luoksensa Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan
käskynhaltija, ja Setar-Boosenai sekä heidän virkatoverinsa ja sanoivat heille näin: Kuka
on käskenyt teitä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria?
5:4 Niin me sanoimme heille niiden miesten nimet, jotka tätä rakennusta rakensivat.
5:5 Ja juutalaisten vanhinten yllä oli heidän Jumalansa silmä, niin ettei heitä estetty
työstä, vaan meni kertomus asiasta Daarejavekselle ja odotettiin sitä koskevan kirjoituksen
tuloa sieltä takaisin.
5:6 Jäljennös kirjeestä, jonka Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltija,
ja Setar-Boosenai sekä tämän virkatoverit, ne afarsakilaiset, jotka olivat tällä puolella
Eufrat-virran, lähettivät kuningas Daarejavekselle;
5:7 he näet lähettivät hänelle kertomuksen, ja siihen oli kirjoitettu näin: Kuningas
Daarejavekselle kaikkea rauhaa!
5:8 Tietäköön kuningas, että me menimme Juudan maakuntaan, suuren Jumalan
temppelille. Sitä rakennetaan suurista kivistä, ja hirsiä pannaan seiniin. Työ tehdään
tarkasti ja sujuu heidän käsissään.
5:9 Sitten me kysyimme vanhimmilta ja sanoimme heille näin: 'Kuka on käskenyt teitä
rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria?'
5:10 Me kysyimme heiltä myöskin heidän nimiänsä ilmoittaaksemme ne sinulle ja
kirjoitimme muistiin niiden miesten nimet, jotka ovat heitä johtamassa.
5:11 Ja he antoivat meille tämän vastauksen: 'Me olemme taivaan ja maan Jumalan
palvelijoita, ja me rakennamme uudestaan temppeliä, joka oli rakennettu monta vuotta
sitten. Suuri Israelin kuningas sen rakensi ja sai sen valmiiksi.
5:12 Mutta koska meidän isämme vihoittivat taivaan Jumalan, antoi hän heidät
kaldealaisen Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin; ja hän hävitti tämän temppelin
ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.
5:13 Mutta Kooreksen, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena antoi kuningas
Koores käskyn rakentaa uudestaan tämän Jumalan temppelin.
5:14 Kuningas Koores antoi myös tuoda Baabelin temppelistä esiin Jumalan temppelin
kulta- ja hopeakalut, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemin temppelistä ja
tuonut Baabelin temppeliin; ja ne annettiin Sesbassar-nimiselle miehelle, jonka hän oli
asettanut käskynhaltijaksi.
5:15 Ja hän sanoi tälle: Ota nämä kalut, mene ja pane ne Jerusalemin temppeliin. Ja
Jumalan temppeli rakennettakoon entiselle paikallensa.
5:16 Niin tämä Sesbassar tuli ja laski Jumalan temppelin perustuksen Jerusalemissa. Ja
siitä ajasta alkaen tähän saakka sitä on rakennettu, eikä se vieläkään ole valmis.'
5:17 Jos kuningas siis hyväksi näkee, niin tutkittakoon kuninkaan aarrekammiossa siellä
Baabelissa, onko niin, että kuningas Koores on antanut käskyn rakentaa tämän Jumalan
temppelin Jerusalemissa; ja lähettänee kuningas meille tiedon tahdostansa tässä asiassa

6:1 Niin kuningas Daarejaves antoi käskyn, että asiaa tutkittaisiin Baabelin arkistossa,
jonne myös aarteet koottiin.
6:2 Ja Ahmetan linnasta, Meedian maakunnasta, löydettiin kirjakäärö, johon oli kirjoitettu
seuraavasti: Muistettava tapahtuma:
6:3 Kuningas Kooreksen ensimmäisenä hallitusvuotena kuningas Koores antoi käskyn:
Jumalan temppeli Jerusalemissa, se temppeli rakennettakoon paikaksi, jossa uhreja
uhrataan. Sen perustukset laskettakoon lujiksi, sen korkeus olkoon kuusikymmentä
kyynärää ja leveys kuusikymmentä kyynärää.
6:4 Siinä olkoon aina rinnakkain kolme kivikertaa suuria kiviä ja yksi hirsikerta uusia hirsiä;
ja kustannukset suoritettakoon kuninkaan hovista.
6:5 Ja myös Jumalan temppelin kulta- ja hopeakalut, jotka Nebukadnessar vei pois
Jerusalemin temppelistä ja toi Baabeliin, annettakoon takaisin. Ne tulkoot paikoilleen
Jerusalemin temppeliin, pantakoon ne Jumalan temppeliin.

6:14 Niin juutalaisten vanhimmat rakensivat, ja työ onnistui heille profeetta Haggain ja
Sakarjan, Iddon pojan, ennustuksen tukemana. Ja he saivat sen valmiiksi Israelin Jumalan
käskyn ja Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan, käskyn mukaan.
6:15 Tämä temppeli valmistui adar-kuun kolmanneksi päiväksi, nimittäin kuningas
Daarejaveksen kuudentena hallitusvuotena.
6:16 Silloin israelilaiset, papit ja leeviläiset ja muut pakkosiirtolaiset, viettivät Jumalan
temppelin vihkiäisiä iloiten

10:9 Niin kaikki Juudan ja Benjaminin miehet kokoontuivat Jerusalemiin kolmanneksi
päiväksi, joka oli yhdeksännen kuun kahdeskymmenes päivä. Ja kaikki kansa asettui
Jumalan temppelin aukealle, vavisten sekä asian tähden että rankkasateen vuoksi.
10:10 Ja pappi Esra nousi ja sanoi heille: Te olette olleet uskottomat, kun olette ottaneet
muukalaisia vaimoja, ja niin te olette lisänneet Israelin syyllisyyttä.
10:11 Mutta antakaa nyt Herralle, isienne Jumalalle, kunnia ja tehkää hänen tahtonsa:
eristäytykää maan kansoista ja muukalaisista vaimoista.
10:12 Niin koko seurakunta vastasi ja sanoi suurella äänellä: Niinkuin sinä olet puhunut,
niin on meidän tehtävä.

13:6 Tämän kaiken tapahtuessa en minä ollut Jerusalemissa; sillä Artahsastan, Baabelin
kuninkaan, kolmantenakymmenentenä toisena hallitusvuotena minä olin mennyt
kuninkaan luo. Mutta jonkun ajan kuluttua minä pyysin kuninkaalta lomaa
13:7 ja palasin Jerusalemiin. Ja kun minä tulin huomaamaan, minkä pahan Eljasib oli
tehnyt Tobian eduksi, sisustaessaan hänelle kammion Jumalan temppelin esipihoissa,
13:8 pahastuin minä suuresti, ja minä heitin kaikki Tobian huonekalut ulos kammiosta.
13:9 Ja minä käskin puhdistaa kammiot ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kalut,
ruokauhrin ja suitsukkeen.
13:10 Vielä minä sain tietää, ettei leeviläisille oltu annettu heidän osuuksiaan, ja niin olivat
leeviläiset ja veisaajat, joiden olisi ollut tehtävä palvelusta, vetäytyneet kukin maatilalleen.
13:11 Minä nuhtelin esimiehiä siitä ja sanoin: Minkätähden on Jumalan temppeli
laiminlyöty? Ja minä kokosin leeviläiset ja veisaajat ja asetin heidät paikoilleen.
13:12 Ja koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin.

18:1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle
sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin
kädestä.
18:2 Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
18:3 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin
minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
18:4 Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
18:5 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
18:6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
18:7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun
ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
18:8 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen
vihansa syttyi.
18:9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet
hehkuivat hänestä.
18:10 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
18:11 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
18:12 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut
pilvet.
18:13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi
hiiliksi.
18:14 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
18:15 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
18:16 Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun
nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
18:17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
18:18 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat
minua väkevämmät.
18:19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
18:20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt
minuun.

2:1 Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista.
2:2 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista,
kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.
2:3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,
Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen
polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.
2:4 Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he
takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa
vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
2:5 Jaakobin heimo, tulkaa, vaeltakaamme Herran valkeudessa.
2:6 Sillä sinä olet hyljännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä Idän menoa,
täynnä ennustelijoita niinkuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.

6:1 Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä
istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.
6:2 Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät
kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.
6:3 Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki
maa on täynnä hänen kunniaansa.
6:4 Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.
6:5 Niin minä sanoin: Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä
asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet
kuninkaan, Herran Sebaotin.
6:6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli
pihdeillä ottanut alttarilta,
6:7 ja kosketti sillä minun suutani sanoen: Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin
on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu.
6:8 Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän
puolestamme? Minä sanoin: Katso, tässä minä olen, lähetä minut.
6:9 Niin hän sanoi: Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,
näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.'
6:10 Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi
silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi
tulisi.
6:11 Mutta minä sanoin: Kuinka kauaksi aikaa, Herra? Hän vastasi: Siihen asti, kunnes
kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty
erämaaksi;
6:12 kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata.
6:13 Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin
tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä
siemen.

44:24 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin
kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin
maan – kuka oli minun kanssani? -
44:25 joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät
peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.
44:26 Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini
neuvon. Minä olen se, joka Jerusalemille sanon: Sinussa asuttakoon! ja Juudan
kaupungeille: Teidät rakennettakoon! Sen rauniot minä kohotan.
44:27 Minä olen se, joka sanon syvyydelle: Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!
44:28 joka sanon Koorekselle: Minun paimeneni! Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän
sanoo Jerusalemille: Sinut rakennettakoon! ja temppelille: Sinut perustettakoon!
45:1 Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut
kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet
hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi:
45:2 Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon
rautasalvat.
45:3 Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että
minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.
45:4 Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin
sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut.
45:5 Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän
sinut, vaikka sinä et minua tunne,
45:6 jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole
yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,
45:7 minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon
onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.
45:8 Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja
antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen
sen luonut.
45:9 Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa – maasta tehtyjä
kaikki! Sanooko savi valajallensa: Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän
työtä!
45:10 Voi sitä, joka sanoo isälleen: Mitä sinä kelpaat siittämään? ja äidilleen: Mitä sinä
kelpaat synnyttämään?
45:11 Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja
jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.
45:12 Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet
taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.
45:13 Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän
rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja
ilman lahjusta, sanoo Herra Sebaot.
45:14 Näin sanoo Herra: Egyptin työansio ja Etiopian kauppavoitto ja sebalaiset,
suurikasvuiset miehet, tulevat sinun tykösi, tulevat sinun omiksesi. Sinun perässäsi he
käyvät, kulkevat kahleissa, sinua kumartavat, sinua rukoilevat: Ainoastaan sinun tykönäsi
on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa.
45:15 Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.
45:16 Häpeän ja pilkan he saavat kaikki, pilkan alaisina he kulkevat kaikki, nuo kuvien
tekijät.
45:17 Mutta Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään
ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka.
45:18 Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut
maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän
sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.
45:19 En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin
jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä
oikein on.
45:20 Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää kaikki, te henkiinjääneet kansakunnista. Eivät ne
mitään ymmärrä, jotka kantavat puukuviansa ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa.
45:21 Ilmoittakaa ja esiin tuokaa – neuvotelkoot keskenänsä - kuka on tämän julistanut
hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole
yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.
45:22 Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä
minä olen Jumala, eikä toista ole.

66:4 niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he
pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä
puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole
minulle otollista.
66:5 Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän
veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat:
Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne! Mutta he joutuvat häpeään.
66:6 Metelin ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan
vihollisillensa!
66:7 Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän
saa poikalapsen.
66:8 Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän
kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo
synnytti lapsensa.
66:9 Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan
synnyttämään, sulkisin kohdun?
66:10 Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte;
iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet,
66:11 että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja
virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta.
66:12 Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja
kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja
polvilla pitäen teitä hyväillään.
66:13 Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte
lohdutuksen.
66:14 Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin
vihanta ruoho; ja Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa, mutta vihollistensa
hän antaa tuntea vihansa.

66:15 Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän
antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä.
66:16 Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia
on oleva paljon.
66:17 Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä,
joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä
kaikista tulee loppu, sanoo Herra.
66:18 Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Aika tulee, että minä kokoan kaikki
kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät minun kunniani.

7:3 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vaeltakaa hyvin ja tehkää hyviä tekoja, niin
minä annan teidän asua tässä paikassa.
7:4 Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran
temppeli, Herran temppeli!'
7:5 Vaan jos te todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos te todella teette oikeuden
niin toiselle kuin toisellekin,
7:6 ette sorra muukalaista, orpoa ja leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa
ettekä seuraa muita jumalia turmioksenne,
7:7 niin minä annan teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä olen antanut teidän
isillenne, iankaikkisesta iankaikkiseen.
7:8 Mutta katso, te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole hyötyä.
7:9 Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille
ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne.
7:10 Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini,
ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme' - tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!
7:11 Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso,
sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.
7:12 Menkääpä minun asuinpaikkaani, joka oli Siilossa, jossa minä ensin annoin nimeni
asua, ja katsokaa, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden!
7:13 Ja koska te nyt olette kaikkia näitä tekoja tehneet, sanoo Herra, ettekä ole kuulleet,
vaikka minä varhaisesta alkaen olen teille puhunut, koska ette vastanneet, vaikka minä
teille huusin,
7:14 niin minä teen tälle huoneelle, joka on otettu minun nimiini, johon te luotatte, ja tälle
paikalle, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne, samoin kuin olen tehnyt Siilolle,
7:15 ja heitän teidät pois kasvojeni edestä, niinkuin olen heittänyt pois kaikki teidän
veljenne, kaikki Efraimin jälkeläiset.
7:16 Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa
ja rukousta äläkä niillä minua ahdista; sillä en minä sinua kuule.
7:17 Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?
7:18 Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa
valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille
jumalille, minulle mielikarvaudeksi.
7:19 Minulleko he tuottavat mielikarvautta, sanoo Herra, eivätkö pikemmin itselleen,
omaksi häpeäksensä?
7:20 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun vihani ja kiivauteni on vuotava
tämän paikan ylitse, ihmisten, eläinten, kedon puitten ja maan hedelmän ylitse, ja se palaa
sammumatta.
7:21 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Lisätkää polttouhrinne teurasuhreihinne ja
syökää lihaa.
7:22 Sillä en minä puhunut enkä antanut käskyä teidän isillenne poltto- ja teurasuhrista
silloin, kun minä vein heidät pois Egyptin maasta,
7:23 vaan näin minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän
Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän
vaeltaa, että menestyisitte.
7:24 Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa
mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä
kasvojansa.
7:25 Siitä päivästä, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, aina tähän päivään asti
olen minä lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat – lähettänyt varhaisesta
alkaen, päivä päivältä.
7:26 Mutta kukaan ei kuullut minua, ei kallistanut korvaansa, vaan he olivat niskureita,
tekivät enemmän pahaa kuin heidän isänsä.
7:27 Ja kun sinä puhut heille kaiken tämän, niin he eivät kuule sinua, ja kun sinä heille
huudat, niin he eivät sinulle vastaa.
7:28 Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä
ottanut kuritusta varteen. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustansa.
7:29 Leikkaa hiuksesi ja heitä ne pois ja viritä kalliokukkuloilla itkuvirsi, sillä Herra on
hyljännyt ja sysännyt pois vihansa alaisen sukupolven.
7:30 Sillä Juudan miehet ovat tehneet sen, mikä on pahaa minun silmissäni, sanoo Herra.
He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu minun nimiini, ja saastuttaneet
sen.
7:31 Ja he ovat rakentaneet Toofet-uhrikukkulat Ben-Hinnomin laaksoon, polttaakseen
tulessa poikiansa ja tyttäriänsä, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni
tullut.
7:32 Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota 'Toofet' ja 'Ben-
Hinnomin laakso', vaan 'Murhalaakso', ja Toofetiin haudataan, kun ei ole muualla tilaa.
7:33 Ja tämän kansan ruumiit joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi, eikä
näitä kukaan karkoita.
7:34 Ja minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon,
huudon yljälle ja huudon morsiamelle, sillä maa on tuleva raunioiksi.

11:11 Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta heillä
ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en minä kuule heitä.
11:12 Ja jos Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät ja huutavat niitä jumalia,
joille he ovat uhreja polttaneet, niin ne eivät heitä pelasta heidän onnettomuutensa
aikana.
11:13 Sillä yhtä paljon kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla, Juuda, jumalia, ja yhtä
paljon kuin Jerusalemissa on katuja, te olette pystyttäneet alttareja häpeäjumalalle,
alttareja polttaaksenne uhreja Baalille.
11:14 Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa
ja rukousta, sillä en minä kuule, kun he minua avuksi huutavat onnettomuutensa tähden.
11:15 Mitä tekee minun rakkaani minun temppelissäni? Juoniako punoo? Ottavatko
mahtimiehet, ottaako uhriliha sinusta pois pahuutesi – silloin sinä riemuitsisit!
11:16 'Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen' - sillä nimellä Herra sinua kutsui. Suuren
jylinän pauhatessa hän sytytti sen tuleen, ja sen oksat turmeltuivat.
11:17 Ja Herra Sebaot, joka sinut istutti, on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden
Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden, jota he ovat harjoittaneet ja jolla
ovat vihoittaneet minut, polttamalla uhreja Baalille.
11:18 Ja Herra ilmoitti minulle, ja minä sain tietää, sinä näytit minulle silloin heidän
hankkeensa.
11:19 Ja minä olin kuin kesy karitsa, joka viedään teurastettavaksi, enkä tiennyt heidän
pitäneen neuvoa minua vastaan: Tuhotkaamme puu hedelminensä, hävittäkäämme hänet
elävien maasta, niin ettei hänen nimeänsä enää muisteta.
11:20 Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munaskuut ja sydämen. Salli
minun nähdä sinun kostavan heille, sillä sinun haltuusi minä olen uskonut asiani.
11:21 Sentähden, näin sanoo Herra Anatotin miehistä, jotka väijyvät sinun henkeäsi
sanoen: Älä ennusta Herran nimeen, ettet kuolisi meidän kättemme kautta -
11:22 sentähden, näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä kostan heille; heidän nuoret
miehensä kuolevat miekkaan, heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään.
11:23 Heistä ei jäännöstä jää, sillä minä tuotan onnettomuuden Anatotin miehille heidän
rangaistusvuotenansa.

19:14 Ja Jeremia tuli Toofetista, johon Herra oli lähettänyt hänet ennustamaan, ja asettui
Herran huoneen esikartanoon ja sanoi kaikelle kansalle:
19:15 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä tuotan tämän kaupungin
ylitse ja kaikkien sen alaisten kaupunkien ylitse kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen
sitä uhannut, koska ne ovat olleet niskureita eivätkä ole kuulleet minun sanojani.
20:1 Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli
Jeremian ennustavan nämä sanat.
20:2 Ja Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran
huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa.
20:3 Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, sanoi Jeremia hänelle:
Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib.
20:4 Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että
kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko
Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin
pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla.
20:5 Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki
sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin;
nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin.
20:6 Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja
sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi,
joille olet valhetta ennustanut.
20:7 Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun
ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua.
20:8 Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa;
sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.
20:9 Mutta kun minä sanoin: En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään,
niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä
koetin sitä kestää, mutta en voinut.
20:10 Sillä monen minä kuulen parjaavan. Kauhistus yltympäri! Ilmiantakaa!
Ilmiantakaamme hänet! Kaikki minun ystäväni vaanivat, milloin minä kompastuisin:
Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä, niin että voitamme hänet ja saamme hänelle kostaa.
20:11 Mutta Herra on minun kanssani niinkuin väkevä sankari; sentähden minun
vainoojani kompastuvat eivätkä mitään mahda. He saavat suuren häpeän, sillä he ovat
olleet ymmärtämättömät, iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.
20:12 Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan, näet munaskuut ja sydämen, salli minun
nähdä, että kostat heille, sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.
20:13 Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa köyhän pahantekijäin käsistä.
20:14 Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin; älköön se päivä, jona äitini minut
synnytti, olko siunattu.
20:15 Kirottu olkoon se mies, joka toi minun isälleni ilosanoman, sanoen: Sinulle on
syntynyt poikalapsi, ja saattoi hänelle suuren ilon.
20:16 Käyköön sen miehen niinkuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armahtamatta.
Hän kuulkoon huudon aamulla, sotahuudon keskipäivän aikana,
20:17 koska ei surmannut minua äidinkohtuun, niin että äitini olisi ollut minun hautani ja
hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.
20:18 Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin että minun päiväni
päättyvät häpeässä?

26:4 Ja sano heille: Näin sanoo Herra: Jollette kuule minua ja vaella minun lakini mukaan,
jonka minä olen teille antanut,
26:5 ettekä kuule palvelijaini, profeettain, sanoja, niiden, jotka minä olen lähettänyt teidän
tykönne, varhaisesta alkaen, vaikka ette ole kuulleet heitä,
26:6 niin minä teen tälle temppelille niinkuin Siilolle, ja minä teen tämän kaupungin
kiroussanaksi kaikille maan kansoille.
26:7 Ja papit ja profeetat ja koko kansa kuulivat Jeremian puhuvan nämä sanat Herran
temppelissä.
26:8 Ja kun Jeremia oli puhunut loppuun kaiken, minkä Herra oli käskenyt hänen puhua
kaikelle kansalle, niin papit ja profeetat ja koko kansa ottivat hänet kiinni sanoen: Sinun
on kuolemalla kuoltava!
26:9 Miksi olet ennustanut Herran nimessä sanoen: Tälle temppelille on käyvä niinkuin
Siilolle, ja tämä kaupunki on tuleva raunioiksi, asujattomaksi? Ja kaikki kansa kokoontui
Jeremiaa vastaan Herran temppelissä.
26:10 Kun Juudan päämiehet tämän kuulivat, menivät he kuninkaan palatsista Herran
temppeliin ja istuivat Herran uuden portin ovelle.
26:11 Silloin papit ja profeetat sanoivat päämiehille ja kaikelle kansalle näin: Kuoleman
tuomio tälle miehelle! Sillä hän on ennustanut tätä kaupunkia vastaan, niinkuin olette omin
korvin kuulleet.
26:12 Mutta Jeremia sanoi kaikille päämiehille ja kaikelle kansalle näin: Herra on
lähettänyt minut ennustamaan tätä temppeliä ja tätä kaupunkia vastaan kaikki ne sanat,
jotka olette kuulleet.
26:13 Parantakaa siis nyt vaelluksenne ja tekonne ja kuulkaa Herran, teidän Jumalanne,
ääntä, niin Herra katuu sitä onnettomuutta, jolla hän on teitä uhannut.
26:14 Mutta katso, minä olen teidän käsissänne; tehkää minulle, mitä katsotte hyväksi ja
oikeaksi.
26:15 Mutta se tietäkää, että te, jos minut surmaatte, saatatte viattoman veren päällenne
ja tämän kaupungin ja sen asukasten päälle, sillä totisesti on Herra lähettänyt minut
teidän tykönne puhumaan kaikki nämä sanat teidän korvienne kuullen.
26:16 Silloin päämiehet ja kaikki kansa sanoivat papeille ja profeetoille: Ei kuoleman
tuomiota tälle miehelle! Sillä hän on puhunut meille Herran, meidän Jumalamme, nimessä.
26:17 Ja muutamat maan vanhimmista nousivat ja sanoivat kaikelle kansan joukolle näin:
26:18 Miika, mooresetilainen, ennusti Hiskian, Juudan kuninkaan, päivinä ja sanoi kaikelle
Juudan kansalle näin: Näin sanoo Herra Sebaot: 'Siion kynnetään pelloksi, ja Jerusalem
tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi.'
26:19 Surmasivatko hänet silloin Hiskia, Juudan kuningas, ja koko Juuda? Eikö hän
peljännyt Herraa ja lepyttänyt häntä, niin että Herra katui sitä onnettomuutta, jolla hän oli
heitä uhannut? Mutta mekö tuottaisimme suuren onnettomuuden itsellemme?
26:20 Mutta oli toinenkin mies, joka ennusti Herran nimessä: Uuria, Semajan poika, Kirjat-
Jearimista; hän ennusti tätä kaupunkia ja tätä maata vastaan aivan niinkuin Jeremia.
26:21 Kun kuningas Joojakim ja kaikki hänen urhonsa ja kaikki päämiehet kuulivat hänen
sanansa, niin kuningas etsi häntä tappaaksensa. Sen kuultuansa Uuria peljästyi, pakeni ja
meni Egyptiin.
26:22 Mutta kuningas Joojakim lähetti miehiä Egyptiin: Elnatanin, Akborin pojan, ja muita
hänen kanssansa Egyptiin.
26:23 Ja he toivat Uurian Egyptistä ja veivät hänet kuningas Joojakimin eteen. Tämä
surmautti hänet miekalla ja heitätti hänen ruumiinsa rahvaan hautaan.
26:24 Mutta Ahikamin, Saafanin pojan, käsi oli Jeremian suojana, niin ettei häntä jätetty
kansan käsiin surmattavaksi.


27:16 Ja papeille ja koko tälle kansalle minä puhuin sanoen: Näin sanoo Herra: Älkää
kuulko profeettainne sanoja, niiden, jotka ennustavat teille sanoen: Katso, Herran
temppelin astiat tuodaan nyt kohta takaisin Baabelista; sillä valhetta he ennustavat teille.
27:17 Älkää kuulko heitä. Palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te saatte elää. Miksi pitäisi
tämän kaupungin tulla raunioiksi?
27:18 Mutta jos he ovat profeettoja ja jos heillä on Herran sana, niin rukoilkoot Herraa
Sebaotia, etteivät ne astiat, jotka vielä ovat jäljellä Herran temppelissä ja Juudan
kuninkaan linnassa ja Jerusalemissa, joutuisi nekin Baabeliin.
27:19 Sillä näin sanoo Herra Sebaot pylväistä, vaskimerestä, altaiden telineistä ja muista
kaluista, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa
27:20 ja joita Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ei ottanut mukaansa, kun hän vei
Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, sekä kaikki Juudan ja Jerusalemin
ylimykset Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.
27:21 Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, astioista, jotka vielä ovat jäljellä
Herran temppelissä, Juudan kuninkaan linnassa ja Jerusalemissa:
27:22 Baabeliin ne viedään, ja sinne ne jäävät siihen päivään asti, jolloin minä katson
niiden puoleen, sanoo Herra, ja annan tuoda ja palautan ne tähän paikkaan.

28:1 Sinä vuonna, Sidkian, Juudan kuninkaan, hallituksen alussa, hänen neljäntenä
hallitusvuotenaan, viidennessä kuussa, sanoi profeetta Hananja, Assurin poika, joka oli
kotoisin Gibeonista, minulle Herran temppelissä pappien ja kaiken kansan silmien edessä
näin:
28:2 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä särjen Baabelin kuninkaan ikeen.
28:3 Vielä kaksi vuotta, ja minä palautan tähän paikkaan kaikki Herran temppelin astiat,
jotka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, otti tästä paikasta ja vei Baabeliin.
28:4 Ja Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja kaikki Juudan pakkosiirtolaiset,
jotka menivät Baabeliin, minä palautan tähän paikkaan, sanoo Herra; sillä minä särjen
Baabelin kuninkaan ikeen.
28:5 Mutta profeetta Jeremia sanoi profeetta Hananjalle pappien ja kaiken Herran
temppelissä seisovan kansan silmien edessä;
28:6 profeetta Jeremia sanoi: Amen. Niin Herra tehköön. Täyttäköön Herra sinun sanasi,
jotka olet ennustanut, ja palauttakoon Herran temppelin astiat ja kaikki pakkosiirtolaiset
Baabelista tähän paikkaan.
28:7 Kuule kuitenkin tämä sana, jonka minä puhun sinun kuultesi ja kaiken kansan
kuullen.
28:8 Ne profeetat, jotka ovat olleet ennen minua ja ennen sinua muinaisuudesta asti, ovat
ennustaneet sotaa, onnettomuutta ja ruttoa monia maita ja suuria valtakuntia vastaan.
28:9 Mutta se profeetta, joka ennustaa rauhaa, tunnetaan siitä, että hänen sanansa
toteutuu, profeetaksi, jonka Herra totisesti on lähettänyt.
28:10 Silloin profeetta Hananja otti ikeen profeetta Jeremian kaulasta ja särki sen.
28:11 Ja Hananja sanoi kaiken kansan silmien edessä: Näin sanoo Herra: Näin minä särjen
Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ikeen kaikkien kansojen kaulasta, ennenkuin kaksi
vuotta on kulunut. Mutta profeetta Jeremia meni pois.
28:12 Ja tämä Herran sana tuli Jeremialle, sen jälkeen kuin profeetta Hananja oli särkenyt
ikeen profeetta Jeremian kaulasta:
28:13 Mene ja sano Hananjalle: Näin sanoo Herra: Sinä olet särkenyt puisen ikeen, mutta
tehnyt sen sijaan rautaisen ikeen.
28:14 Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: rautaisen ikeen olen minä pannut
kaikkien näiden kansojen kaulaan, että ne palvelisivat Nebukadnessaria, Baabelin
kuningasta; ja niiden on palveltava häntä. Metsän eläimetkin minä olen antanut hänelle.
28:15 Ja profeetta Jeremia sanoi profeetta Hananjalle: Kuule, Hananja! Ei Herra ole sinua
lähettänyt, vaan sinä olet saattanut tämän kansan turvaamaan valheeseen.
28:16 Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä toimitan sinut pois maan päältä: tänä
vuonna sinä kuolet, sillä sinä olet julistanut luopumusta Herrasta.
28:17 Ja profeetta Hananja kuoli sinä vuonna, seitsemännessä kuussa.


32:32 kaiken sen pahan tähden, minkä israelilaiset ja Juudan miehet ovat tehneet minulle
mielikarvaudeksi – he, heidän kuninkaansa, ruhtinaansa, pappinsa ja profeettansa sekä
Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat.
32:33 He ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojansa; ja vaikka minä olen
opettanut heitä varhaisesta alkaen, he eivät ole kuulleet eivätkä ottaneet varteen
kuritusta.
32:34 He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu minun nimiini, ja
saastuttaneet sen.
32:35 Ja he ovat rakentaneet Baalille uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa,
polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä uhrina Molokille, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei
ole minun mieleeni tullut. Tällaisia kauhistuksia he tekivät ja saivat Juudan syntiä
tekemään.
32:36 Mutta nyt sanoo Herra, Israelin Jumala, näin tästä kaupungista, jonka te sanotte
joutuvan Baabelin kuninkaan käsiin miekan, nälän ja ruton pakosta:
32:37 Katso, minä kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin minä heidät vihassani,
kiivastuksessani ja suuressa suuttumuksessani karkoitan, ja palautan heidät tähän
paikkaan ja annan heidän asua turvassa.
32:38 Silloin he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.
32:39 Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua
kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä.
32:40 Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois,
vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta
luovu.
32:41 Ja minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää; minä istutan heidät tähän
maahan uskollisesti, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani.
32:42 Sillä näin sanoo Herra: Niinkuin minä olen tuottanut tälle kansalle kaiken tämän
suuren onnettomuuden, niin minä myös tuotan heille kaiken sen hyvän, minkä minä heille
lupaan.
32:43 Vielä ostetaan peltoja tässä maassa, josta te sanotte: 'Se on oleva autio, vailla
ihmisiä ja eläimiä, kaldealaisten käsiin annettu.'
32:44 Peltoja ostetaan rahalla, kauppakirjoja kirjoitetaan ja sinetöidään ja todistajia
otetaan Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa, Vuoriston,
Alankomaan ja Etelämaan kaupungeissa, sillä minä käännän heidän kohtalonsa, sanoo
Herra.


34:15 Vaan nyt te olette kääntyneet ja tehneet teon, joka on oikea minun silmissäni,
julistaessanne vapautuksen kukin lähimmäisellensä, ja olette tehneet teon, joka on oikea
minun silmissäni, julistaessanne vapautuksen kukin lähimmäisillensä, ja olette tehneet
liiton minun kasvojeni edessä temppelissä, joka on otettu minun nimiini.
34:16 Mutta sitten te olette jälleen kääntyneet pois ja häväisseet minun nimeni: olette
ottaneet takaisin jokainen orjansa ja orjattarensa, jotka olitte päästäneet vapaiksi omiin
valtoihinsa, ja olette pakottaneet heidät olemaan orjinanne ja orjattarinanne.
34:17 Sentähden näin sanoo Herra: Te ette kuulleet minua ettekä julistaneetkaan
vapautusta kukin veljellensä ja lähimmäisellensä; katso, minä julistan teille vapautuksen,
sanoo Herra: menon miekkaan, ruttoon ja nälkään. Ja minä teen teidät kauhistukseksi
kaikille valtakunnille maan päällä.
34:18 Ja minä annan ne miehet, jotka ovat rikkoneet minun liittoni, jotka eivät ole
pitäneet sen liiton sanoja, jonka he tekivät minun edessäni halkaisten kahtia uhrivasikan ja
käyden sen puolikkaiden välitse, nämä miehet -
34:19 Juudan ruhtinaat ja Jerusalemin ruhtinaat, hoviherrat ja papit sekä kaiken maan
kansan, jotka kävivät vasikan puolikkaiden välitse -
34:20 ne minä annan heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät heidän
henkeänsä; ja heidän ruumiinsa joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi.
34:21 Ja Sidkian, Juudan kuninkaan, ja hänen ruhtinaansa minä annan heidän
vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä, Baabelin kuninkaan
sotajoukon käsiin, joka on lähtenyt pois teidän kimpustanne.
34:22 Katso, minä käsken heitä, sanoo Herra, ja palautan heidät tämän kaupungin
kimppuun, ja he sotivat sitä vastaan, valloittavat sen ja polttavat sen tulella; ja Juudan
kaupungit minä teen autioiksi, asujattomiksi.


43:10 Ja sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä lähetän
hakemaan palvelijani Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja asetan hänen
valtaistuimensa näiden kivien päälle, jotka minä olen kätkenyt, ja hän on levittävä
loistomattonsa niiden yli.
43:11 Ja hän tulee ja lyö Egyptin maata: joka ruton oma, se ruttoon, joka vankeuden, se
vankeuteen, joka miekan, se miekkaan!
43:12 Ja minä sytytän Egyptin jumalien temppelit tuleen, ja hän polttaa ne ja vie jumalat
pois saaliinansa. Ja hän puhdistaa Egyptin maan syöpäläisistä, niinkuin paimen puhdistaa
vaatteensa syöpäläisistä, ja lähtee sieltä vammatonna.
43:13 Ja hän murskaa patsaat Egyptin maan Beet-Semeksestä, ja Egyptin jumalien
temppelit hän polttaa tulella.


50:25 Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on
tekevä työnsä kaldealaisten maassa.
50:26 Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä, avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä
on, läjään niinkuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön siitä tähdettä jääkö.
50:27 Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän
päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.
50:28 Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran,
meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä puolesta.
50:29 Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki jousenjännittäjät: leiriytykää sen
ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken
sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.
50:30 Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat
surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.
50:31 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä
sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.
50:32 Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä sytytän hänen
kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.
50:33 Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja
kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti.
50:34 Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa
heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.
50:35 Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukasten kimppuun, sen
ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!
50:36 Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen sankarien kimppuun,
ja he kauhistuvat!
50:37 Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka
on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne
ryöstetään!
50:38 Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja
hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.
50:39 Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja kamelikurjet siellä
asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.
50:40 Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit,
sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.
50:41 Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan
perimmäisiltä ääriltä.
50:42 He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän
pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi
taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.
50:43 Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat;
ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.
50:44 Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle,
niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne
kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se
paimen, joka voi kestää minun edessäni?
50:45 Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja
hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne
raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden.
50:46 Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa.


51:1 Näin sanoo Herra: Katso, minä herätän Baabelia vastaan, Leeb-Kaamain asukkaita
vastaan hävittäjän hengen.
51:2 Ja minä lähetän Baabeliin muukalaisia, jotka hajottavat sen ja tyhjentävät sen maan,
sillä joka taholta he tulevat sitä vastaan onnettomuuden päivänä.
51:3 Jousimies jännittäköön jousensa sitä vastaan, joka jousen jännittää, ja sitä vastaan,
joka uljastelee rintahaarniskassaan. Älkää säälikö sen nuorukaisia, vihkikää tuhon omaksi
koko sen sotajoukko.
51:4 Haavoitettuja kaatuu kaldealaisten maassa ja lävistettyjä sen kaduilla.
51:5 Sillä ei Israel eikä Juuda ole Jumalansa, Herran Sebaotin, hylkäämä, vaan noiden
maa on täynnä syntivelkaa Israelin Pyhän edessä.
51:6 Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin. Sillä
tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on ansainnut.
51:7 Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä
joivat kansat; sentähden kansat tulivat mielettömiksi.
51:8 Äkisti on Baabel kaatunut ja murskaantunut. Valittakaa hänen tähtensä! Hakekaa
balsamia hänen kipuunsa, ehkä hän paranee.
51:9 'Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää
hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu
taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka.
51:10 Herra on tuonut ilmi meidän vanhurskautemme; tulkaa, julistakaamme Siionissa
Herran, meidän Jumalamme, tekoja.'
51:11 Teroittakaa nuolet, täyttäkää viinet! Herra on herättänyt Meedian kuningasten
hengen, sillä hänen ajatuksensa käy Baabelia vastaan, sen hävittämiseksi. Tämä on
Herran kosto, kosto hänen temppelinsä puolesta.
51:12 Kohottakaa lippu Baabelin muureja vastaan, vahvistakaa vartiosto, asettakaa
vartijat, valmistakaa väijytykset; sillä mitä Herra on ajatellut, sen hän tekeekin, sen minkä
hän on puhunut Baabelin asukkaita vastaan.
51:13 Sinä, joka asut suurten vetten partailla, joka olet aarteista rikas, sinun loppusi on
tullut, sinun väärän voittosi raja.
51:14 Herra Sebaot on vannonut itse kauttansa. Totisesti, minä täytän sinut ihmisillä
niinkuin heinäsirkoilla, ja he virittävät sinusta viininkorjuulaulun.
51:15 Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt
taivaat taidollansa.
51:16 Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä,
tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista.
51:17 Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla, häpeän saa jokainen kultaseppä
veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä henkeä ole.
51:18 Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä; kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat.
51:19 Näiden kaltainen ei ole hän, joka on Jaakobin osa, sillä hän on kaiken luoja, ja
Jaakob on hänen perintösukunsa: Herra Sebaot on hänen nimensä.
51:20 Sinä olit minun vasarani, minun sota-aseeni, sinulla minä musersin kansoja, sinulla
minä hävitin valtakuntia.
51:21 Sinulla minä musersin hevosen ja ratsastajan, sinulla minä musersin vaunut ja
ajajan.
51:22 Sinulla minä musersin miehen ja vaimon, sinulla minä musersin vanhan ja nuoren,
sinulla minä musersin nuorukaisen ja neitosen.
51:23 Sinulla minä musersin paimenen ja hänen laumansa, sinulla minä musersin
peltomiehen ja hänen juhtaparinsa, sinulla minä musersin käskynhaltijat ja päämiehet.
51:24 Minä maksan Baabelille ja kaikille Kaldean asukkaille kaiken sen pahan, minkä he
ovat tehneet Siionille teidän silmäinne edessä, sanoo Herra.
51:25 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä hävityksen vuori, joka hävitit koko maan,
sanoo Herra. Ja minä ojennan käteni sinua vastaan ja vieritän sinut alas kalliolta ja teen
sinusta poltetun vuoren.
51:26 Eikä sinusta oteta enää kulmakiveä eikä perustuskiveä, vaan sinä jäät ikuiseksi
erämaaksi, sanoo Herra.
51:27 Nostakaa lippu maassa, puhaltakaa pasunaan kansoissa, vihkikää kansat häntä
vastaan, kutsukaa häntä vastaan Araratin, Minnin ja Askenaan valtakunnat, asettakaa
päämies häntä vastaan, antakaa tulla hevosia kuin pörheitä heinäsirkkoja.
51:28 Vihkikää kansat häntä vastaan, Meedian kuninkaat, sen käskynhaltijat ja kaikki
päämiehet ja koko sen vallan alainen maa.
51:29 Ja maa vapisee ja vääntelehtii tuskasta, sillä Herran aivoitukset täyttyvät Baabelia
vastaan: hän tekee Baabelin maasta asumattoman erämaan.
51:30 Baabelin sankarit lakkaavat taistelemasta, he istuvat linnoituksissaan, heidän
voimansa on kuihtunut, he ovat naisiksi muuttuneet; sen asunnot ovat poltetut, sen salvat
rikotut.
51:31 Juoksija juoksee juoksijaa vastaan, sanansaattaja sanansaattajaa vastaan,
ilmoittamaan Baabelin kuninkaalle, että hänen kaupunkinsa on valloitettu äärestä toiseen,
51:32 kahlauspaikat vallatut, linnoitukset tulella poltetut ja sotamiehet kauhun vallassa.
51:33 Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Tytär Baabel on kuin puimatanner
poljettaessa; vielä vähän aikaa, niin hänen elonaikansa tulee.
51:34 Nebukadressar, Baabelin kuningas, on minut syönyt, hävittänyt minut, pannut
syrjään kuin tyhjän astian; hän on niellyt minut niinkuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa
minun herkuillani ja huuhtonut minut pois.
51:35 'Kärsimäni väkivalta ja minun raadeltu lihani tulkoon Baabelin päälle', sanoo Siionin
asukas. 'Minun vereni tulkoon Kaldean asukasten päälle', sanoo Jerusalem.
51:36 Sentähden näin sanoo Herra: Katso, minä ajan sinun asiasi ja kostan sinun kostosi.
Minä kuivaan hänen virtansa ja ehdytän hänen lähteensä.
51:37 Ja Baabel tulee kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, kauhistukseksi ja ivan
vihellykseksi, aivan asujattomaksi.
51:38 He kiljuvat kaikki kuin nuoret leijonat, murisevat kuin naarasleijonain pennut.
51:39 Kun he ovat himossansa kiihkeimmillään, teen minä heille juomingit ja juovutan
heidät, että he riemastuvat ja nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Herra.
51:40 Minä vien heidät teurastettaviksi, niinkuin karitsat, niinkuin oinaat ja kauriit.
51:41 Kuinka onkaan valloitettu Seesak, vallattu se, jota ylisti kaikki maa! Kuinka onkaan
Baabelista tullut kauhistus kansojen seassa!
51:42 Meri nousi Baabelin yli, sen aaltojen pauhuun se peittyi.
51:43 Sen kaupungit ovat tulleet autiomaaksi, kuivaksi maaksi ja aromaaksi, maaksi, jossa
ei asu kenkään, jossa ei ihmislapsi kulje.
51:44 Minä kostan Beelille Baabelissa ja vedän ulos hänen kidastaan sen, mitä hän on
niellyt; eivätkä kansat enää virtaa hänen tykönsä. Baabelin muurikin on kaatunut.
51:45 Lähde pois sen keskeltä, minun kansani, ja pelastakoon kukin henkensä Herran
vihan hehkusta.
51:46 Älköön sydämenne säikkykö, älkää peljätkö sitä sanomaa, joka kuuluu maassa, kun
tulee tänä vuonna tämä sanoma ja sitten toisena vuonna tuo sanoma, kun maassa on
väkivalta ja hallitsija hallitsijaa vastaan.
51:47 Sentähden katso, päivät tulevat, jolloin minä kostan Baabelin jumalankuville, jolloin
koko sen maa joutuu häpeään ja kaikki kaatuvat surmattuina sen keskellä.
51:48 Silloin riemuitsevat Baabelin kohtalosta taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on, kun
pohjoisesta tulevat sen hävittäjät, sanoo Herra.
51:49 Baabelinkin on kaatuminen, te Israelin surmatut, niinkuin Baabelin tähden kaatui
surmatuita kautta kaiken maan.
51:50 Te miekasta pelastuneet, menkää, älkää pysähtykö, muistakaa Herraa kaukaisella
maalla ja pitäkää mielessänne Jerusalem.
51:51 'Me häpeämme, sillä me kuulemme pilkkaa; häpeä peittää meidän kasvomme, sillä
muukalaiset ovat käyneet Herran temppelin pyhyyksien kimppuun.'
51:52 Sentähden katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä kostan sen jumalankuville
ja sen maa on täynnä haavoitettujen voihkinaa.
51:53 Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen, vaikka se korkeuteen linnansa vahvistaisi,
sittenkin tulevat sille minulta hävittäjät, sanoo Herra.
51:54 Kuule, huuto Baabelista, suuri hävityksen melske kaldealaisten maasta!
51:55 Sillä Herra hävittää Baabelin ja lopettaa sieltä suuren äänten melun. Heidän
aaltonsa pauhaavat kuin suuret vedet, korkea on heidän äänensä kohina.
51:56 Sillä hävittäjä käy Baabelin kimppuun, ja sen sankarit vangitaan, heidän jousensa
murretaan; sillä Herra on koston Jumala: hän maksaa tarkoin.
51:57 Minä juovutan sen ruhtinaat ja tietäjät, sen käskynhaltijat, päämiehet ja sankarit; ja
he nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Kuningas; Herra Sebaot on hänen
nimensä.
51:58 Näin sanoo Herra Sebaot: Baabelin leveä muuri hajotetaan maahan, ja sen korkeat
portit poltetaan tulella. Niin tekevät kansat työtä tyhjän tähden, kansakunnat tulen
hyväksi, ja vaivaavat itsensä väsyksiin.
51:59 Asia, jonka profeetta Jeremia antoi Serajalle, Neerian, Mahsejan pojan, pojalle
toimitettavaksi, kun tämä lähti Sidkian, Juudan kuninkaan, kanssa Baabeliin hänen
neljäntenä hallitusvuotenansa. Seraja oli majoituspäällikkö.
51:60 Jeremia kirjoitti kaiken sen onnettomuuden, joka oli tuleva Baabelille, erityiseen
kirjaan, kaikki nämä sanat, jotka ovat kirjoitetut Baabelia vastaan.
51:61 Ja Jeremia sanoi Serajalle: Kun tulet Baabeliin, niin katso, että luet kaikki nämä
sanat.
51:62 Ja sano: Herra, sinä olet puhunut tätä paikkaa vastaan: sinä olet hävittävä sen, niin
ettei siinä asukasta ole, ei ihmistä eikä eläintä, vaan että se jää ikuiseksi erämaaksi.
51:63 Ja kun olet lukenut tämän kirjan loppuun, sido siihen kivi ja viskaa se keskelle
Eufratia,
51:64 ja sano: Näin uppoaa Baabel eikä nouse enää siitä onnettomuudesta, jonka minä
sille tuotan, vaan he vaipuvat. Näin pitkälle Jeremian sanat.


52:12 Viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Baabelin kuninkaan
Nebukadressarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Nebusaradan, henkivartijain
päällikkö, joka palveli Baabelin kuningasta, Jerusalemiin.
52:13 Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot; kaikki
ylhäisten talot hän poltti tulella.
52:14 Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijain päälliköllä oli mukanaan, repi
maahan kaikki Jerusalemin muurit, yltympäri.
52:15 Ja Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, siirsi maasta pois osan kansan köyhiä ja
kansan tähteitä, mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin
kuninkaan puolelle, ja loput käsityöläisistä.
52:16 Mutta osan maan köyhiä Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, jätti jäljelle
viinitarhureiksi ja peltomiehiksi.
52:17 Vaskipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, altaiden telineet ja vaskimeren, jotka
olivat Herran temppelissä, kaldealaiset särkivät ja veivät kaiken niiden vasken Baabeliin.
52:18 Ja kattilat, lapiot, veitset, maljat, kupit ja kaikki vaskikalut, joita oli käytetty
jumalanpalveluksessa, he ottivat pois.
52:19 Samoin otti henkivartijain päällikkö vadit, hiilipannut, maljat, kattilat, lampunjalat,
kupit ja kulhot, jotka olivat läpeensä kultaa tai hopeata.
52:20 Molempien pylväiden, meren ja niiden kahdentoista vaskiraavaan, jotka olivat
telineiden alla – kaikkien niiden esineiden, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin -
niiden vaski ei ollut punnittavissa.
52:21 Pylväistä oli toisen pylvään korkeus kahdeksantoista kyynärää, ja kahdentoista
kyynärän pituinen nauha ulottui sen ympäri. Sen vahvuus oli neljä sormenleveyttä; se oli
ontto.
52:22 Ja sen päässä oli pylväänpää vaskesta; toisen pylväänpään korkeus oli viisi
kyynärää, ja pylväänpään päällä oli ristikkokoriste ja granaattiomenia yltympäri, kaikki
vaskea; ja samanlaiset oli toisessa pylväässä ynnä granaattiomenat.
52:23 Granaattiomenia oli yhdeksänkymmentä kuusi ulospäin; kaikkiaan oli
granaattiomenia sata ristikkokoristeen päällä yltympäri.
52:24 Ja henkivartijain päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin
Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa,
52:25 ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän
kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka
tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä
maakansasta, jotka tavattiin kaupungista.
52:26 Nämä otti Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan
eteen Riblaan.
52:27 Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin
Juuda siirrettiin pois maastansa.
52:28 Tämä on se kansa, jonka Nebukadressar vei pakkosiirtolaisuuteen: seitsemäntenä
vuotena kolmetuhatta kaksikymmentä kolme juutalaista,
52:29 Nebukadressarin kahdeksantenatoista hallitusvuotena kahdeksansataa
kolmekymmentä kaksi henkeä Jerusalemista.
52:30 Nebukadressarin kahdentenakymmenentenä kolmantena hallitusvuotena vei
Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, seitsemänsataa neljäkymmentä viisi juutalaista
pakkosiirtolaisuuteen – yhteensä neljätuhatta kuusisataa henkeä.
52:31 Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan
kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden
kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas,
samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään ja päästi
hänet pois vankilasta.
52:32 Ja hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muitten
kuningasten istuimia, jotka olivat hänen tykönänsä Baabelissa.
52:33 Hän sai panna pois vanginpuvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin
eli.
52:34 Ja hän sai Baabelin kuninkaalta elatuksensa, vakinaisen elatuksen, mitä kunakin
päivänä tarvitsi, kuolinpäiväänsä asti, niin kauan kuin eli.


8:1 Kuudentena vuotena, kuudennessa kuussa, kuukauden viidentenä päivänä minä istuin
huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni; silloin Herran, Herran käsi
laskeutui siellä minun päälleni.
8:2 Ja minä näin, ja katso: tulennäköinen hahmo! Ja alaspäin siitä, mikä näytti sen
lanteilta, oli tulta, ja ylöspäin sen lanteista näkyi loiste, joka oli nähdä niinkuin hehkuva
malmi.
8:3 Hän ojensi ikäänkuin käden ja otti minua pääni hiussuortuvasta, ja henki nosti minut
maan ja taivaan välille ja vei minut Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisemmän portin ovelle,
joka on pohjoista kohden, sinne missä oli kiivauspatsas, joka oli herättänyt Herran
kiivauden.
8:4 Ja katso, siellä oli Israelin Jumalan kirkkaus, samankaltainen nähdä kuin se, minkä
minä olin nähnyt laaksossa.
8:5 Hän sanoi minulle: Ihmislapsi, nosta silmäsi pohjoista kohti. Niin minä nostin silmäni
pohjoista kohti, ja katso: pohjoiseen päin alttariportista oli tuo kiivauspatsas
sisäänkäytävässä.
8:6 Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, näetkö sinä, mitä he tekevät – suuria kauhistuksia,
joita Israelin heimo tekee täällä, että minä menisin kauas pois pyhäköstäni? Mutta sinä
saat nähdä vielä suurempia kauhistuksia.
8:7 Ja hän vei minut esipihan ovelle, ja minä näin, ja katso: seinässä oli jokin aukko.
8:8 Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, murtaudu läpi seinän.
8:9 Niin minä murtauduin läpi seinän, ja katso: jokin ovi! Ja hän sanoi minulle: Mene ja
katso häijyjä kauhistuksia, joita he täällä tekevät.
8:10 Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja
karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään
yltympäri.
8:11 Ja niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä, Israelin heimon vanhimpia, ja
näiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika; ja kullakin heillä oli suitsutusastiansa
kädessään, ja suitsutuspilvestä nousi tuoksu.
8:12 Niin hän sanoi minulle: Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät
pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat:
8:13 'Ei Herra meitä näe: Herra on hyljännyt tämän maan.' Ja hän sanoi minulle: Sinä saat
nähdä vieläkin suurempia kauhistuksia, joita he tekevät.
8:14 Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso:
siellä istui naisia itkemässä Tammusta.
8:15 Ja hän sanoi minulle: Näetkö, ihmislapsi? Vieläkin sinä saat nähdä kauhistuksia, vielä
suurempia kuin nämä.
8:16 Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin
ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran
temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa.
8:17 Ja hän sanoi minulle: Näitkö, ihmislapsi? Eikö ole Juudan heimolle kylliksi, että he
tekevät kauhistuksia, joita täällä on tehty, koska he täyttävät maan väkivallalla ja niin aina
uudelleen vihoittavat minut? Katso, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä
eteen!
8:18 Mutta minäkin teen, minkä teen, vihassani: en sääli enkä armahda; ja vaikka he
huutavat minun korviini suurella äänellä, minä en heitä kuule.


9:6 tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää
koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni. Niin he
alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.
9:7 Ja hän sanoi heille: Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!
Niin he menivät ja surmasivat kaupungissa.
9:8 Mutta kun minä heidän surmatessaan olin jäänyt jäljelle, lankesin minä kasvoilleni,
huusin ja sanoin: Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat
vihasi Jerusalemin ylitse?
9:9 Niin hän sanoi minulle: Israelin ja Juudan heimon syntivelka on ylen suuri; maa on
täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: 'Herra on
hyljännyt tämän maan, ei Herra näe.'
9:10 Niinpä minäkään en sääli enkä armahda. Minä annan heidän vaelluksensa tulla
heidän oman päänsä päälle.
9:11 Ja katso, pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä, toi tämän
sanan: Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä.

43:4 Ja Herran kunnia kulki temppeliin sen portin kautta, jonka etupuoli oli itää kohden.
43:5 Ja henki nosti minut ja vei minut sisempään esipihaan. Ja katso: Herran kunnia täytti
temppelin.
43:6 Ja minä kuulin jonkun puhuttelevan minua temppelistä; mutta mies seisoi minun
vieressäni.
43:7 Se ääni sanoi minulle: Ihmislapsi, tämä on minun valtaistuimeni sija ja minun
jalkapohjaini sija, jossa minä tahdon asua israelilaisten keskellä iankaikkisesti. Ja Israelin
heimo ei ole enää saastuttava minun pyhää nimeäni – eivät he eivätkä heidän kuninkaansa
- haureudellansa, kuninkaittensa ruumiilla ja uhrikukkuloillansa.
43:8 Kun he asettivat kynnyksensä minun kynnykseni ääreen, ovenpielensä minun
ovenpielteni ääreen, niin että muuri vain oli minun ja heidän välillään, niin he saastuttivat
minun pyhän nimeni kauhistuksillansa, joita harjoittivat, ja minä lopetin heidät vihassani.
43:9 Nyt he vievät haureutensa ja kuninkaittensa ruumiit kauas minusta, ja minä asun
heidän keskellänsä iankaikkisesti.
43:10 Sinä, ihmislapsi, saata Israelin heimolle sanoma tästä temppelistä, että he
häpeäisivät rikkomuksiansa; ja he mitatkoot sen sopusuhtaisuuden.
43:11 Ja jos he häpeävät kaikkea, mitä ovat tehneet, niin tee heille tiettäväksi temppelin
muoto sekä sen sisustus, uloskäytävät, sisäänkäytävät, kaikki muodot, kaikki säädökset,
kaikki muodot ja kaikki lait; kirjoita ne heidän silmiensä eteen, että he ottaisivat vaarin sen
koko muodosta ja kaikista säädöksistä ja tekisivät niiden mukaan.
43:12 Tämä on temppelin laki: sen koko alue vuoren laella yltympäri on korkeasti-pyhä.
Katso, tämä on temppelin laki.
43:13 Ja nämä olivat alttarin mitat kyynärissä, kyynärään luettuna kyynärä ja
kämmenenleveys: sen alusta oli kyynärän korkuinen ja kyynärän levyinen, ja sen reunusta
ympäri sen laidan oli yhden vaaksan mittainen. Tämä oli alttarin koroke.
43:14 Alustasta, joka oli maassa, alimmalle välireunalle: kaksi kyynärää sekä leveyttä yksi
kyynärä; ja pienemmältä välireunalta suuremmalle välireunalle: neljä kyynärää sekä
leveyttä kyynärä.
43:15 Jumalan lieteen oli neljä kyynärää, ja Jumalan liedestä ylöspäin olivat ne neljä
sarvea.
43:16 Jumalan lieden pituus oli kaksitoista kyynärää ja leveys kaksitoista, niin että sen
neljästä sivusta tuli neliö.
43:17 Välireunan pituus oli neljätoista kyynärää ja leveys neljätoista, sen neljältä sivulta.
Sitä ympäröivä reunusta oli puolikyynäräinen, ja sen alusta oli kyynäräinen ympärinsä. Ja
sen portaat olivat itäisellä puolella.
43:18 Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, näin sanoo Herra, Herra: Nämä ovat alttaria
koskevat säädökset: Sinä päivänä, jona se on saatu tehdyksi, niin että voidaan sillä uhrata
polttouhria ja vihmoa sille verta,
43:19 anna papeille, leeviläisille, jotka ovat Saadokin jälkeläisiä ja saavat minua lähestyä
palvellaksensa minua, sanoo Herra, Herra, mullikka syntiuhriksi.
43:20 Ota sen verta ja sivele alttarin neljään sarveen ja välireunan neljään kulmaan ja
reunustaan yltympäri; niin on sinun puhdistettava se ja toimitettava sen sovitus.
43:21 Ota sitten syntiuhri-mullikka ja polta se säädetyssä, temppelille kuuluvassa paikassa,
pyhäkön ulkopuolella.
43:22 Tuo toisena päivänä virheetön kauris syntiuhriksi; alttari on puhdistettava, samoin
kuin se puhdistettiin mullikalla.
43:23 Suoritettuasi loppuun puhdistuksen tuo virheetön mullikka ja virheetön oinas
pikkukarjasta.
43:24 Tuo ne Herran eteen, ja papit heittäkööt niiden päälle suolaa ja uhratkoot ne
polttouhriksi Herralle.
43:25 Uhraa joka päivä, seitsemänä päivänä, syntiuhri-kauris; myös on uhrattava mullikka
ja oinas pikkukarjasta, virheettömät.
43:26 Seitsemänä päivänä toimitettakoon alttarin sovitus ja puhdistettakoon ja vihittäköön
se.
43:27 Niiden päivien kuluttua papit kahdeksantena päivänä ja aina edelleen uhratkoot
alttarilla polttouhrejansa ja yhteysuhrejansa. Ja niin minä teihin mielistyn, sanoo Herra,
Herra.

5:8 Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat, mutta he eivät voineet lukea kirjoitusta eivätkä
ilmoittaa kuninkaalle sen selitystä.
5:9 Kuningas Belsassar peljästyi silloin suuresti, ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen
ylimyksensä tyrmistyivät.
5:10 Kuninkaan äiti tuli kuninkaan ja hänen ylimystensä puheen tähden pitohuoneeseen.
Kuninkaan äiti lausui ja sanoi: Eläköön kuningas iankaikkisesti! Älkööt sinun ajatuksesi
peljättäkö sinua, älköötkä kasvosi kalvetko.
5:11 Sinun valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja jolla sinun isäsi
päivinä havaittiin olevan valistus ja ymmärrys ynnä viisaus, samankaltainen kuin jumalien;
hänet asetti isäsi, kuningas Nebukadnessar, tietäjäin, noitien, kaldealaisten ja
tähtienselittäjäin päämieheksi – sinun isäsi, kuningas -
5:12 sentähden, että erinomainen henki ja tieto ynnä myös taito selittää unia, arvata
arvoituksia ja ratkaista ongelmia havaittiin juuri hänessä, Danielissa, jolle kuningas oli
antanut nimen Beltsassar. Kutsuttakoon nyt Daniel, niin hän ilmoittaa selityksen.
5:13 Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: Oletko sinä
Daniel, joka on niitä juutalaisia pakkosiirtolaisia, mitkä minun isäni, kuningas, on tuonut
Juudasta?
5:14 Minä olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu
valistus, taito ja erinomainen viisaus.
5:15 Ja nyt tuotiin minun eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan
minulle sen selitys, mutta he eivät voineet sen selitystä ilmoittaa.
5:16 Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis,
jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, niin sinut puetaan
purppuraan, ja kultakäädyt pannaan sinun kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan
kolmesta valtamiehestä.
5:17 Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle.
Mutta kirjoituksen minä luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen.
5:18 Sinä kuningas! Korkein Jumala antoi sinun isällesi Nebukadnessarille kuninkuuden,
voiman, kunnian ja valtasuuruuden.
5:19 Ja sen voiman tähden, jonka hän oli hänelle antanut, vapisivat kaikki kansat,
kansakunnat ja kielet ja pelkäsivät hänen edessään. Hän tappoi, kenen hän tahtoi, hän
jätti henkiin, kenen hän tahtoi, hän ylensi, kenen hän tahtoi, hän alensi, kenen hän tahtoi.
5:20 Mutta kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja ylpeäksi,
syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltansa, ja hänen kunniansa otettiin häneltä pois.
5:21 Hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hänen sydämensä tuli eläinten sydämen
kaltaiseksi; hänen asuntonsa oli villiaasien parissa, ja hän joutui syömään ruohoa niinkuin
raavaat; hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hän tuli tuntemaan, että
korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa ja asettaa sen päämieheksi, kenen hän
tahtoo.
5:22 Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän
kaiken tiesit;
5:23 vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan: hänen huoneensa astiat on
tuotu sinun eteesi, ja sinä ja sinun ylimyksesi, sinun puolisosi ja sivuvaimosi olette juoneet
niistä viiniä, ja sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä
jumalia, jotka eivät näe, eivät kuule eivätkä mitään tiedä. Mutta sitä Jumalaa, jonka
kädessä on sinun henkesi ja kaikki sinun tiesi, sinä et ole kunnioittanut.
5:24 Sentähden on tämä käsi lähetetty hänen tyköänsä ja tämä kirjoitus kirjoitettu.
5:25 Ja tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: 'Mene, mene, tekel, ufarsin.'
5:26 Ja tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun
ja on tehnyt siitä lopun.
5:27 Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.
5:28 Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille.
5:29 Silloin Belsassar antoi käskyn, että Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt
pantava hänen kaulaansa ja julistettava, että hän oli oleva yksi valtakunnan kolmesta
valtamiehestä.
5:30 Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas,
5:31 ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ollessaan noin
kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen.

3:1 Ja minä sanoin: Kuulkaa, Jaakobin päämiehet ja Israelin heimon ruhtinaat! Eikö teidän
tulisi tuntea oikeus,
3:2 teidän, jotka vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa, jotka raastatte ihmisten nahan
heidän päältänsä ja lihan irti heidän luistansa?
3:3 Ne, jotka syövät minun kansani lihan ja nylkevät nahan heidän päältänsä ja
murskaavat heidän luunsa, paloittelevat niinkuin pataan, niinkuin lihan kattilaan -
3:4 kerran he huutavat Herran puoleen, mutta hän ei vastaa heille, vaan kätkee heiltä
kasvonsa sinä aikana, koska he ovat pahoja töitä tehneet.
3:5 Näin sanoo Herra niitä profeettoja vastaan, jotka eksyttävät minun kansaani, jotka
huutavat: Rauha!, kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan
sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa:
3:6 Sentähden tulee teille yö, näkyjä vailla, teille tulee pimeys, ennustelua vailla. Aurinko
laskee näiltä profeetoilta, ja päivä heiltä pimenee.
3:7 Näkijät joutuvat häpeään, ja ennustelijat punastuvat. Kaikki he peittävät partansa, sillä
Jumalan vastausta ei tule.
3:8 Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni
Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit.
3:9 Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet ja Israelin heimon ruhtinaat, te, jotka
halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran,
3:10 rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä.
3:11 Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja
sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen: Eikö Herra ole
meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta.
3:12 Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi
ja temppelivuori metsäkukkulaksi.


4:1 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja
se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.
4:2 Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,
Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen
polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.
4:3 Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille,
kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi;
kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
4:4 He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä
Herran Sebaotin suu on puhunut.
4:5 Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran,
meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti.
4:6 Sinä päivänä, sanoo Herra, minä tahdon koota ontuvat ja kerätä hajalleen-ajetut ja ne,
joille minä olin tuottanut onnettomuutta.
4:7 Minä teen ontuvista talteenjäävät ja kauasjoutuneista väkevän kansan. Ja Herra on
oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella siitä alkaen ja iankaikkisesti.
4:8 Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun luoksesi on tuleva, on saapuva entinen
hallitus, tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus.
4:9 Ja nyt – miksi sinä ääneen vaikeroit? Eikö sinulla ole kuningasta, onko sinun
neuvonantajasi kadonnut, koska kipu on vallannut sinut niinkuin synnyttäväisen?
4:10 Vääntelehdi vain kouristuksissasi, tytär Siion, niinkuin synnyttäjä, sillä nyt sinun on
lähdettävä ulos kaupungista ja asuttava kedolla ja mentävä Baabeliin asti: siellä sinut
pelastetaan; siellä lunastaa sinut Herra vihamiestesi käsistä.
4:11 Nyt kokoontuu sinua vastaan paljon pakanoita, jotka sanovat: Se saastutettakoon;
katselkoot meidän silmämme iloksensa Siionia!
4:12 Mutta he eivät tunne Herran aivoituksia eivätkä ymmärrä hänen neuvoansa, sillä hän
kokoaa heidät niinkuin lyhteet puimatantereelle.
4:13 Nouse ja pui, tytär Siion, sillä minä annan sinulle rautasarvet ja vaskisorkat minä
sinulle annan, ja sinä survot murskaksi monet kansat. Ja minä vihin Herralle, tuhon
omaksi, heidän väärän voittonsa, kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.

2:18 Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta, että sen valmistaja veistää sen, ja valetusta
kuvasta ja valheen opettajasta, että sen valmistaja siihen luottaa ja tekee mykkiä
epäjumalia?
2:19 Voi sitä, joka sanoo puulle: 'Heräjä!' ja mykälle kivelle: 'Nouse!' Sekö voisi opettaa?
Katso, se on silattu kullalla ja hopealla, ja henkeä siinä ei ole, ei ensinkään.
2:20 Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa.

1:5 Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: Ottakaa vaari teistänne.
1:6 Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte,
mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen
panee työpalkan reikäiseen kukkaroon.
1:7 Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari teistänne.
1:8 Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä siihen mielistyn ja
näytän kunniani, sanoo Herra.
1:9 Te odotatte paljoa, mutta se menee vähiin. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen
pois. Minkätähden? sanoo Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden, kun se on rauniona ja te
juoksette kukin oman huoneenne hyväksi.
1:10 Sentähden teiltä taivas pidättää kasteen ja maa pidättää satonsa.
1:11 Ja minä olen kutsunut kuivuuden maahan ja vuorille, viljalle, viinille ja öljylle, ja mitä
vain maa tuottaa, ja ihmisille ja eläimille ja kaikelle kätten vaivannäölle.
1:12 Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, ja
kansan koko jäännös kuuli Herran, Jumalansa ääntä ja profeetta Haggain sanoja, jota
varten Herra, heidän Jumalansa, oli hänet lähettänytkin, ja kansa pelkäsi Herraa.

1:13 Haggai, Herran sanansaattaja, sanoi, saattaen Herran sanan, kansalle näin: Minä
olen teidän kanssanne, sanoo Herra.
1:14 Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja
ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen,
ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä


2:1 Seitsemännessä kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä päivänä
tuli profeetta Haggain kautta tämä Herran sana:
2:2 Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille
Joosualle, Joosadakin pojalle, ja kansan jäännökselle näin:
2:3 Kuka teidän joukossanne on jäljelle jäänyt, joka on nähnyt tämän temppelin sen
entisessä kunniassa? Ja miltä näyttää se teistä nyt? Eikö se ole tyhjän veroinen teidän
silmissänne?
2:4 Mutta nyt ole luja, Serubbaabel, sanoo Herra, ja ole luja, Joosua, Joosadakin poika,
ylimmäinen pappi, ja ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä; sillä minä
olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.
2:5 Sen liiton sana, jonka minä tein teidän kanssanne, kun te läksitte Egyptistä, ja minun
Henkeni pysyy teidän keskellänne. Älkää peljätkö.
2:6 Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa, ja minä liikutan taivaat ja maan,
meren ja kuivan.
2:7 Ja minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja
minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.
2:8 Minun on hopea, ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot.
2:9 Tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva suurempi kuin aikaisempi, sanoo Herra
Sebaot. Ja tässä paikassa minä annan vallita rauhan, sanoo Herra Sebaot.
2:10 Yhdeksännen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä, Daarejaveksen
toisena vuotena, tuli profeetta Haggain kautta tämä Herran sana:
2:11 Näin sanoo Herra Sebaot: Pyydä papeilta opetusta ja sano:
2:12 Katso, mies kantaa pyhää lihaa vaatteensa liepeessä ja koskettaa liepeellänsä leipää
tai keittoa, viiniä, öljyä tai muuta ruokaa, mitä hyvänsä; tuleeko se siitä pyhäksi? Niin papit
vastasivat ja sanoivat: Ei.
2:13 Ja Haggai sanoi: Jos joku, joka on kuolleesta saastunut, koskettaa jotakin näistä,
tuleeko se saastaiseksi? Niin papit vastasivat: Tulee saastaiseksi.
2:14 Silloin Haggai lausui ja sanoi: Sellaista on tämä väki, sellaista tämä kansa minun
edessäni, sanoo Herra. Sellaiset ovat kaikki heidän kättensä työt ja se, mitä he siellä
uhriksi tuovat: se on saastaista.
2:15 Ja nyt ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin. Kun ei vielä oltu
pantu kiveä kiven päälle Herran temppelissä,
2:16 sitä ennen, mentiin kahdenkymmenen mitan viljakasalle, mutta oli vain kymmenen;
mentiin viinikuurnalle ammentamaan viisikymmentä mittaa, mutta oli kaksikymmentä.
2:17 Minä löin teitä, kaikkia teidän kättenne töitä, nokitähkällä ja viljanruosteella ja
rakeilla, mutta ei kenkään teistä kääntynyt minun puoleeni, sanoo Herra.
2:18 Ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin, yhdeksännen kuun
kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä, Herran temppelin perustamispäivästä,
lähtien. Ottakaa vaari!
2:19 Onko aitassa enää siementä? Ja viiniköynnös, viikunapuu, granaattiomenapuu ja
öljypuu, nekään eivät ole kantaneet hedelmää. Tästä päivästä lähtien minä annan
siunauksen.
2:20 Ja Herran sana tuli toistamiseen Haggaille kuukauden kahdentenakymmenentenä
neljäntenä päivänä; se kuului:
2:21 Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille: Minä liikutan taivaat ja maan.
2:22 Ja minä kukistan kuningaskuntien valtaistuimet, hävitän pakanain kuningaskuntien
väkevyyden ja kukistan vaunut ajajineen; ja hevoset ja niiden ratsastajat kaatuvat, mies
toisensa miekkaan.
2:23 Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä otan sinut, palvelijani Serubbaabel, Sealtielin
poika, sanoo Herra, ja panen sinut ikäänkuin sinettisormukseksi. Sillä sinut minä olen
valinnut, sanoo Herra Sebaot.

1:9 Niin minä kysyin: Mitä nämä ovat, Herra? Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi minulle:
Minä näytän sinulle, mitä ne ovat.
1:10 Ja mies, joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: Nämä ovat ne, jotka Herra on
lähettänyt maata kuljeksimaan.
1:11 Niin ne vastasivat Herran enkelille, joka seisoi myrttien keskellä, ja sanoivat: Me
olemme kuljeksineet maata, ja katso, koko maa on alallansa ja rauhassa.
1:12 Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda
Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä
vuotta?
1:13 Niin Herra vastasi enkelille, joka puhutteli minua, ja lausui hyviä, lohdullisia sanoja.
1:14 Ja enkeli, joka puhutteli minua, sanoi minulle: Saarnaa ja sano: Näin sanoo Herra
Sebaot: Minä kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella.
1:15 Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, jotka, kun minä vähän
vihastuin, auttoivat onnettomuutta tapahtumaan.
1:16 Sentähden sanoo Herra näin: Minä käännyn Jerusalemin puoleen
armahtavaisuudessa. Minun temppelini siellä rakennetaan, sanoo Herra Sebaot, ja
mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse.
1:17 Saarnaa vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä minun kaupunkini ovat
hyvyydestä ylitsevuotavaiset, ja vielä Herra lohduttaa Siionin ja valitsee vielä Jerusalemin.
1:18 Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso: neljä sarvea.
1:19 Ja minä sanoin enkelille, joka puhutteli minua: Mitä nämä ovat? Niin hän sanoi
minulle: Nämä ovat ne sarvet, jotka ovat hajottaneet Juudan ja Israelin ja Jerusalemin.
1:20 Sitten Herra näytti minulle neljä seppää.
1:21 Minä sanoin: Mitä nämä ovat tulleet tekemään? Ja hän vastasi näin: Nuo sarvet ovat
ne, jotka ovat hajottaneet Juudan, niin ettei yksikään mies voi päätänsä nostaa; ja nämä
ovat tulleet saattamaan ne pelkoon ja heittämään maahan niiden pakanakansain sarvet,
jotka ovat nostaneet sarven Juudan maata vastaan hajottaaksensa sen.

4:1 Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään
unestansa.
4:2 Ja hän sanoi minulle: Mitä sinä näet? Minä vastasin: Minä näen, katso: lampunjalka,
kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän
lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä.
4:3 Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella.
4:4 Minä lausuin ja sanoin näin enkelille, joka puhutteli minua: Mitä nämä ovat, Herra?
4:5 Niin enkeli, joka puhutteli minua, vastasi ja sanoi minulle: Etkö tiedä, mitä ne ovat?
Minä sanoin: En, Herra.
4:6 Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin
kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.
4:7 Mikä olet sinä, suuri vuori, Serubbaabelin edessä? Lakeudeksi sinä! Hän on paneva
paikoillensa huippukiven huutojen kaikuessa: Suosio, suosio sille!
4:8 Ja minulle tuli tämä Herran sana:
4:9 Serubbaabelin kädet ovat tämän temppelin perustaneet, ja hänen kätensä sen
valmiiksi saattavat. Ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän
luoksenne.
4:10 Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää,
jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?
4:11 Ja minä lausuin ja sanoin hänelle: Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan
oikealla ja vasemmalla puolella?
4:12 Sitten minä toistamiseen lausuin ja sanoin hänelle: Mitä ovat nuo kaksi öljypuun
terttua kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästänsä öljynkultaa?
4:13 Niin hän sanoi minulle näin: Etkö tiedä, mitä ne ovat? Minä vastasin: En, Herra.
4:14 Hän sanoi: Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan
Herran edessä.

8:7 Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä olen vapauttava kansani auringon nousun
maasta ja laskun maasta.
8:8 Ja minä tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani, ja minä
olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.
8:9 Näin sanoo Herra Sebaot: Olkoot lujat teidän kätenne, teidän, jotka tähän aikaan
olette kuulleet nämä sanat profeettain suusta, sinä päivänä, jona laskettiin Herran
Sebaotin huoneen, rakennettavan temppelin, perustus.
8:10 Sillä ennen sitä aikaa ei saatu palkkaa ihmisen työstä, ei palkkaa juhdan työstä, eikä
ollut menijällä, ei tulijalla rauhaa ahdistajalta, ja minä laskin irti kaikki ihmiset, toisen
toisensa kimppuun.
8:11 Mutta nyt minä en ole tämän kansan jäännökselle samanlainen, kuin olin entisinä
päivinä, sanoo Herra Sebaot.
8:12 Sillä rauhan kylvö kylvetään, viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa antaa satonsa,
taivas antaa kasteensa, ja tämän kansan jäännökselle minä annan perintöosaksi kaiken
tämän.
8:13 Ja niinkuin te olette olleet kirouksena pakanakansain seassa, te Juudan heimo ja
Israelin heimo, niin te, kun minä teidät vapahdan, tulette olemaan siunauksena. Älkää
peljätkö, olkoot teidän kätenne lujat.
8:14 Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Niinkuin minulla oli mielessä tehdä teille pahaa, kun
teidän isänne vihoittivat minut, sanoo Herra Sebaot, enkä minä sitä katunut,
8:15 niin on taas tähän aikaan minulla mielessä tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan
heimolle. Älkää peljätkö.
8:16 Näitä te tehkää: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein,
tuomitkaa rauhan tuomio.
8:17 Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne, älkääkä rakastako väärää valaa.
Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo Herra.
8:18 Ja minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:
8:19 Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen kuun paasto ja viidennen paasto ja
seitsemännen paasto ja kymmenennen paasto on oleva Juudan heimolle ilo ja riemu ja
mieluinen juhla. Mutta rakastakaa totuutta ja rauhaa.
8:20 Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita,
8:21 ja toisen asukkaat menevät toiseen ja sanovat: 'Lähtekäämme, käykäämme etsimään
Herran mielisuosiota, etsimään Herraa Sebaotia.' - 'Minäkin lähden.'
8:22 Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa
Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota.
8:23 Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista
pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: 'Me tahdomme käydä
teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.'

3:1 Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti
on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän
tulee, sanoo Herra Sebaot.
3:2 Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy?
Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua.
3:3 Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne
puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.
3:4 Ja Herralle ovat otollisia Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat niinkuin ammoin menneinä
päivinä ja muinaisina vuosina.
3:5 Ja minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi velhoja ja
avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista
palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää
minua, sanoo Herra Sebaot.
3:6 Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä:
3:7 isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä.
Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te
sanotte: Missä asiassa meidän on käännyttävä?
3:8 Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: Missä
asiassa me sinulta riistämme? Kymmenyksissä ja antimissa.
3:9 Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta.
3:10 Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi
ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan
akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.
3:11 Ja minä karkoitan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maanne
hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot.
3:12 Ja teidän onneanne kiittävät kaikki pakanat, sillä te tulette olemaan ihasteltu maa,
sanoo Herra Sebaot.
3:13 Ynseät ovat teidän puheenne minua vastaan, sanoo Herra. Mutta te sanotte: Mitä me
olemme puhuneet sinua vastaan?
3:14 Te sanotte: Herran palveleminen on turha; ja mitä hyötyä siitä on ollut, että me
olemme hänelle suorittaneet säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina
Herran Sebaotin kasvojen edessä.
3:15 Nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ne
tulevat raketuiksi. He kiusaavat Jumalaa, mutta pelastuvat.
3:16 Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja
kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät
ja hänen nimensä kunniassa pitävät.
3:17 Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni.
Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee.
3:18 Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä,
joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.
4:1 Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka
tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva
on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.
4:2 Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja
parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat
4:3 ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä
päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.
4:4 Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko
Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi.
4:5 Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja
peljättävä.
4:6 Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän
isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.

15:37 Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
15:38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.
15:39 Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan
henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika."

1:28 Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon
sinun kanssasi."
1:29 Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi
tarkoittaa.
1:30 Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan
edessä.
1:31 Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi
Jeesus.
1:32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala
antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
1:33 ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa
ei pidä loppua oleman."
1:34 Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään
tiedä?"
1:35 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman
voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan
Pojaksi.
1:36 Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla
iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
1:37 sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 1:38 Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen
Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen
tyköänsä.
1:39 Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin
1:40 ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia.
1:41 Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja
Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
1:42 Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen
joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
1:43 Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
1:44 Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun
kohdussani.
1:45 Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
1:46 Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
1:47 ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
1:48 sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet
ylistävät minua autuaaksi.
1:49 Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,
1:50 ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.
1:51 Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät
ajatukset sydämessään.
1:52 Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
1:53 Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
1:54 Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan
1:55 Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän
isillemme puhunut."
1:56 Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.
1:57 Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan.
1:58 Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa.
1:59 Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa
hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias.
1:60 Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva
Johannes."
1:61 Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi."
1:62 Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi.
1:63 Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä." Ja
kaikki ihmettelivät.
1:64 Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen
Jumalaa.
1:65 Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
1:66 ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä
lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.
1:67 Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
1:68 "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja
valmistanut sille lunastuksen
1:69 ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta
1:70 – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta -
1:71 pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
1:72 tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,
1:73 sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
1:74 suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella
häntä
1:75 pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
1:76 Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä
Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
1:77 antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä
anteeksisaamisessa,
1:78 meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän
puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
1:79 loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän
jalkamme rauhan tielle."
1:80 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona
hän oli astuva Israelin eteen.


3:2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun
opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä
teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny
uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."
3:4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen
mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja
Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
3:8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se
tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
3:9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"
3:10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
3:11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme,
mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
3:12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun
teille taivaallisista?
3:13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen
Poika, joka on taivaassa.
3:14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika
ylennettämän,
3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei
yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä
varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän
ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
3:19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat
pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen
tekojansa nuhdeltaisi.
3:21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki,
sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
3:22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä
heidän kanssaan ja kastoi.

17:24 Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja
maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
17:25 eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka
itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
17:26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja
on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
17:27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka
kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän
runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.'
17:29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on
samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen
kuvailema.
17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi,
että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
17:31 Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa
sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä
vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
17:32 Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me
tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin."
17:33 Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.
17:34 Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius,
Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.

1:4 Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu
teille Kristuksessa Jeesuksessa,
1:5 että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,
1:6 sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
1:7 niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
1:8 Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
1:9 Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen
Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen.
1:10 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen,
että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne,
vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
1:11 Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja
keskuudessanne.
1:12 Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä
Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen."
1:13 Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai
oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
1:14 Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen,
1:15 niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
1:16 Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta
kastanut.
1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei
puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka
pelastumme, se on Jumalan voima.
1:19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen
minä teen mitättömäksi."
1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö
Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan
Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka
uskovat,
1:22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
1:23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja
pakanoille hullutus,
1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus,
Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
1:25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi
kuin ihmiset.
1:26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei
monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat
häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä
väkevää on, häpeään,
1:28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen,
joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
1:29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
1:30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille
viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
1:31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra."
2:1 Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla
teille Jumalan todistusta julistamaan.
2:2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi
Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
2:3 Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa
vavistuksessa,
2:4 ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja
voiman osoittamista,
2:5 ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
2:6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman
viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on
edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
2:8 sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen
tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet -
2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole
ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."
2:10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki,
Jumalan syvyydetkin.
2:11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?
Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
2:12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on
Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
2:13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan
Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on
hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
2:15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan
kykene tutkistelemaan.
2:16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta
meillä on Kristuksen mieli.
3:1 Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin
lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
3:2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä
nytkään siedä;
3:3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin
ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
3:4 Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen",
ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
3:5 Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet
uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.
3:6 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
3:7 Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
3:8 Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa
oman työnsä mukaan.
3:9 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan
rakennus.
3:10 Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan
tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän
sille rakentaa.
3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus
Kristus.
3:12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä,
puusta, heinistä tai oljista,
3:13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa
ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
3:14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
3:15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva,
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
3:16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
3:17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan
temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
3:18 Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas
tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän
vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";
3:20 ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi."
3:21 Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän,
3:22 teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema,
nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.
3:23 Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.

4:1 Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien
huoneenhaltijoina.
4:2 Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.
4:3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen
oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4:4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan
minun tuomitsijani on Herra.
4:5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee,
joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin
kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
4:6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä
oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin
puolelle toista vastaan.
4:7 Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta
jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?
4:8 Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita!
Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän
kanssanne!
4:9 Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi,
ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä
enkelien että ihmisten,
4:10 me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme
heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja.
4:11 Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä
piestään, ja me kuljemme kodittomina,
4:12 me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme:
meitä vainotaan, mutta me kestämme;
4:13 meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin
maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.
4:14 En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen.
4:15 Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä
kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa
Jeesuksessa.
4:16 Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.
4:17 Juuri sentähden minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen
poikani Herrassa; hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa,
sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan.
4:18 Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi, aivan niinkuin minä en tulisikaan teidän
tykönne.
4:19 Mutta minä tulen pian teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en
noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta.
4:20 Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
4:21 Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja
sävyisyyden hengessä?


5:1 Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista
haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa.
5:2 Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla
murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän
keskuudestanne?
5:3 Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen
jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on
5:4 – sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima,
tulleet yhteen -
5:5 Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen
henkensä pelastuisi Herran päivänä.
5:6 Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko
taikinan?
5:7 Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin
happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
5:8 Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden
hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.
5:9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
5:10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai
epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
5:11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai
ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi
ettekä söisikään semmoisen kanssa.
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse
vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on
paha."
6:1 Kuinka rohkenee kukaan teistä, jolla on riita-asia toisen kanssa, käydä oikeutta vääräin
edessä? Miksei pyhien edessä?
6:2 Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette
maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?
6:3 Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia
asioita?
6:4 Jos teillä siis on maallisia asioita ratkaistavina, nekö te asetatte tuomareiksi, jotka ovat
halveksittuja seurakunnassa?
6:5 Teidän häpeäksenne minä tämän sanon. Eikö teidän joukossanne sitten ole yhtäkään
viisasta, joka voisi ratkaista veljien välin?
6:6 Vaan veli käy oikeutta veljen kanssa, vieläpä uskottomain edessä!
6:7 Teille on jo yleensä vaurioksi, että käräjöitte keskenänne. Miksi ette ennemmin salli
tehdä vääryyttä itsellenne? Miksi ette ennemmin anna riistää omaanne?
6:8 Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien.
6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät
huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan
valtakuntaa.
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette
pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja
meidän Jumalamme Hengessä.
6:12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista,
mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.
6:13 Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin
toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja
Herra ruumista varten;
6:14 ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.
6:15 Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen
jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!
6:16 Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan?
Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
6:17 Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.
6:18 Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin
ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.
6:19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä
on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
6:20 Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

6:15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on
uskottoman kanssa?
6:16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän
Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän
keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."
6:17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra,
älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
6:18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra,
Kaikkivaltias."

2:17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä
olivat;
2:18 sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
2:19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja
Jumalan perhettä,
2:20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
2:21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
2:22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.

4:1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin
saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
4:2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne
rakkaudessa

2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule,
ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
2:4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi
kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
2:5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
2:6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
2:7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se,
joka nyt vielä pidättää,
2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja
tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja
tunnusteoilla ja ihmeillä
2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden
etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat
valheen,
2:12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet
vääryyteen.
2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te
Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen
pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
2:14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.
2:15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette
oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
2:16 Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on
rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,
2:17 lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja
puheessa.

3:1 Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja
tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne,
3:2 ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.
3:3 Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta.
3:4 Ja me luotamme teihin Herrassa, että te sekä nyt että vasta teette, mitä me
käskemme.
3:5 Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen
kärsivällisyyteen.
3:6 Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään
pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette
meiltä saaneet.
3:7 Tiedättehän itse, kuinka meidän jälkiämme on seurattava, sillä me emme ole olleet
kurittomia teidän keskuudessanne,
3:8 emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää, vaan työssä ja vaivassa me
ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi;
3:9 ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa, vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te
kulkisitte meidän jälkiämme.
3:10 Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo
työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.
3:11 Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat
kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu.
3:12 Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa,
tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.
3:13 Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on.
3:14 Mutta jos kuka ei tottele sitä, mitä me tässä kirjeessä olemme sanoneet, niin
merkitkää hänet älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän häpeäisi.
3:15 Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin veljeä.
3:16 Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon
kaikkien teidän kanssanne.
3:17 Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Tämä on merkkinä jokaisessa
kirjeessäni; näin minä kirjoitan.
3:18 Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.

3:12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää
lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen,
sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman
uuden nimeni.
3:13 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'
3:14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja
totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
3:15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai
palava!
3:16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut
suustani ulos.
3:17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä
tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
3:18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja
valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta
voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
3:19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja
tee parannus.
3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven,
niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun
kanssani.
3:21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen
voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
3:22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"

4:1 Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka
minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin minä
näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva."
4:2 Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli
istuja.
4:3 Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli
taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.
4:4 Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla
istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä
kultaiset kruunut.
4:5 Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä
paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.
4:6 Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen
keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä.
4:7 Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen,
ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan
näköinen.
4:8 Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä
täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala,
Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on."
4:9 Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka
valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti,
4:10 lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu,
ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa
valtaistuimen eteen sanoen:
4:11 "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen
ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja
ovat luodut."

5:1 Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä
täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.
5:2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen
avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
5:3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa
siihen.
5:4 Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä
katsomaan siihen.
5:5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta,
Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä."
5:6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi
Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne
seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
5:7 Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.
5:8 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta
lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä
suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
5:9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja
avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
5:10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat
hallitsemaan maan päällä."
5:11 Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja
vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja
tuhat kertaa tuhat,
5:12 ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan
voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."
5:13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren
päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu,
ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
5:14 Ja ne neljä olentoa sanoivat: “Amen”, ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja
kumartaen rukoilivat.
6:1 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden
niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!"
6:2 Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle
annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.
6:3 Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule!"
6:4 Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa
pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.
6:5 Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan:
"Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään
vaaka.
6:6 Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta
nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä
äläkä viiniä."
6:7 Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan:
"Tule!"
6:8 Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja
Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata,
annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.
6:9 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat
surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
6:10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias,
siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
6:11 Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän
aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja
veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja
aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin
vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun
suuri tuuli sitä pudistaa,
6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret
siirtyivät sijoiltansa.
6:15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja
vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
6:16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät
hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
6:17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"
7:1 Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni
maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle
eikä yhteenkään puuhun.
7:2 Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän
Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta
vahingoittaa maata ja merta,
7:3 ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me
olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan."
7:4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä
kaikista Israelin lasten sukukunnista:
7:5 Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta
kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7:6 Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7:7 Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7:8 Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.
7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea,
kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat
valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli
palmut käsissään,
7:10 ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka
valtaistuimella istuu, ja Karitsalta."
7:11 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon
ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
7:12 sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys
meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
7:13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin
vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
7:14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat
ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet
ne Karitsan veressä.
7:15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt
hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän
ylitsensä.
7:16 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään
helle,
7:17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät
elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."


8:1 Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin
puoli hetkeä.
8:2 Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin
seitsemän pasunaa.
8:3 Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja
hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle
alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.
8:4 Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.
8:5 Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin
syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä.
8:6 Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan
pasunoihin.
8:7 Ja ensimmäinen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja,
ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki
vihanta ruoho paloi.
8:8 Ja toinen enkeli puhalsi pasunaan; niin heitettiin mereen ikäänkuin suuri, tulena palava
vuori; ja kolmas osa merta muuttui vereksi,
8:9 ja kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki on, kuoli, ja kolmas osa
laivoista hukkui.
8:10 Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin
tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin.
8:11 Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon
ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.
8:12 Ja neljäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja
kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä
kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö.
8:13 Ja minä näin, ja minä kuulin kotkan, joka lensi keskitaivaalla, sanovan suurella
äänellä: "Voi, voi, voi maan päällä asuvaisia niiden jäljellä olevain pasunain äänten tähden,
joihin kolmen enkelin vielä on määrä puhaltaa!"


9:1 Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle
pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;
9:2 ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja
kaivon savu pimitti auringon ja ilman.
9:3 Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan
skorpioneilla on valta;
9:4 ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä
yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
9:5 Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne
vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.
9:6 Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta
kuolema pakenee heitä.
9:7 Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään
ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot;
9:8 ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain
hampaat.
9:9 Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin
sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.
9:10 Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima
vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.
9:11 Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi
Apollyon.
9:12 Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä kaksi "voi!"-huutoa tämän jälkeen.
9:13 Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin
neljästä sarvesta, Jumalan edestä,
9:14 ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat
sidottuina suuren Eufrat-virran varrella."
9:15 Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja
vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.
9:16 Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta;
minä kuulin niiden luvun.
9:17 Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä:
ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten
päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi.
9:18 Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja
tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.
9:19 Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat
käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.
9:20 Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet
parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia
ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä
kuulla eikä kävellä.
9:21 He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä
varkauksistaan.
10:1 Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan
oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko,
ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,
10:2 ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja
vasemman maan päälle
10:3 ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne
seitsemän ukkosenjylinää ääntensä puhua.
10:4 Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta
minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän
ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita."
10:5 Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean
kätensä taivasta kohti
10:6 ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut
taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole
oleva aikaa,
10:7 vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen
puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan,
jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.
10:8 Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja
sanovan: "Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan
enkelin kädessä."
10:9 Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän
sanoi minulle: "Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva
makea kuin hunaja."
10:10 Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea
kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.
10:11 Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja
kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista."
11:1 Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan
temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.
11:2 Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on
annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.
11:3 Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida
tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan."
11:4 Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran
edessä.
11:5 Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän
vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla.
11:6 Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja
heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein
kuin tahtovat.
11:7 Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä,
käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät.
11:8 Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen
kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin.
11:9 Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän
ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan.
11:10 Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja
lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan
päällä asuvat.
11:11 Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja
he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät.
11:12 Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: "Nouskaa tänne!" Niin he
nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät.
11:13 Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja
maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat
taivaan Jumalalle kunnian.
11:14 Toinen "voi!" on mennyt; katso, kolmas "voi!" tulee pian.
11:15 Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka
sanoivat: "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja
hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti."
11:16 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä,
lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
11:17 sanoen: "Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä,
että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen.
11:18 Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika
tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka
sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat."
11:19 Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen
temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria
rakeita.
12:1 Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa
alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä.
12:2 Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.
12:3 Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli
seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua;
12:4 ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle.
Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa,
kun hän sen synnyttäisi.
12:5 Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella
valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.
12:6 Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä
elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää.
12:7 Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja
lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,
12:8 mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.
12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko
maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
12:10 Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja
meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme
syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.
12:11 Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta,
eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.
12:12 Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä
perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että
hänellä on vähän aikaa!"
12:13 Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa,
joka oli poikalapsen synnyttänyt.
12:14 Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä
erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa
käärmeen näkyvistä.
12:15 Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran, saattaakseen
hänet virran vietäväksi.
12:16 Mutta maa auttoi vaimoa: maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme oli
syössyt kidastansa.
12:17 Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä
vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.
12:18 Ja se asettui seisomaan meren hiekalle.
13:1 Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän
päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.
13:2 Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen
kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren
vallan.
13:3 Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen
kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.
13:4 Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja
kumarsivat petoa sanoen: "Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?"
13:5 Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta
tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta.
13:6 Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen
majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat.
13:7 Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan
annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.
13:8 Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu
teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.
13:9 Jos kenellä on korva, hän kuulkoon.
13:10 Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa,
hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko.
13:11 Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin
karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.
13:12 Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja
siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.
13:13 Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan
ihmisten nähden.
13:14 Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon
nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli
miekanhaava ja joka virkosi.
13:15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi
aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.
13:16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat,
panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa,
13:17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai
sen nimen luku.
13:18 Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen
luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.
14:1 Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata
neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä
nimi.
14:2 Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin
suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he
kanteleitaan soittavat.
14:3 Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten
edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta,
jotka ovat ostetut maasta.
14:4 Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat
niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä
ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle,
14:5 eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.
14:6 Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen
evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille
ja kielille ja kansoille.
14:7 Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä
hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja
meren ja vetten lähteet."
14:8 Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri
Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat."
14:9 Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa
petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
14:10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu
hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien
edessä ja Karitsan edessä.
14:11 Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa
päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka
ottaa sen nimen merkin.
14:12 Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen
uskon.
14:13 Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka
Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä
heidän tekonsa seuraavat heitä."
14:14 Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen,
päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi.
14:15 Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle:
"Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt."
14:16 Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi.
14:17 Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi.
14:18 Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella
äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan
viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet."
14:19 Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne
Jumalan vihan suureen kuurnaan.
14:20 Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten
kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän.
15:1 Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän
enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy.
15:2 Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat
saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella
merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.
15:3 Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen:
"Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset
ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.
15:4 Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki
kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet."
15:5 Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin;
15:6 ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän vitsausta, lähtivät temppelistä,
puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä.
15:7 Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista
maljaa, täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti.
15:8 Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastansa, eikä
kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennenkuin niiden seitsemän enkelin seitsemän
vitsausta oli käynyt täytäntöön.
16:1 Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: "Menkää
ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle."
16:2 Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä
paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.
16:3 Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli vereksi, ikäänkuin kuolleen
vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli.
16:4 Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi.
16:5 Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan: "Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit,
sinä Pyhä, kun näin olet tuominnut.
16:6 Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille
juoda; sen he ovat ansainneet."
16:7 Ja minä kuulin alttarin sanovan: "Totisesti, Herra Jumala, Kaikkivaltias, totiset ja
vanhurskaat ovat sinun tuomiosi."
16:8 Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä
tulella.
16:9 Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on
vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet
hänelle kunnian.
16:10 Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja
he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa
16:11 ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet
parannusta teoistansa.
16:12 Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että
tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille.
16:13 Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta
lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista.
16:14 Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin
kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.
16:15 – Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa
vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! -
16:16 Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.
16:17 Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti
suuri ääni, joka sanoi: "Se on tapahtunut."
16:18 Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja
suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä.
16:19 Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se
suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden
viinimaljan.
16:20 Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut.
16:21 Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle; ja ihmiset
pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri.
17:1 Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui
minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen
vetten päällä,
17:2 hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka
haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet."
17:3 Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan
helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän
päätä ja kymmenen sarvea.
17:4 Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja
helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen
haureutensa riettauksia.
17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja
kauhistuksien äiti."
17:6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain
verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
17:7 Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden
ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen
sarvea.
17:8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja
menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut
elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon,
että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.
17:9 Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta,
joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta;
17:10 heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää
hänen vähän aikaa pysymän.
17:11 Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista
seitsemästä, ja menee kadotukseen.
17:12 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät
vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi
pedon kanssa.
17:13 Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.
17:14 He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain
Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen
kanssansa."
17:15 Ja hän sanoi minulle: "Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja
ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.
17:16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat
hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.
17:17 Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa,
yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät.
17:18 Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten
kuninkuus."
18:1 Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta,
ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
18:2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja
tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien
saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
18:3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat
ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen
hekumansa runsaudesta."
18:4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun
kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen
vitsauksistansa.
18:5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen
rikoksensa.
18:6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle
kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te
hänelle kaksin verroin.
18:7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa
hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä
ole leski enkä ole surua näkevä',
18:8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja
hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."
18:9 Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja
hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;
18:10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon,
sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!"
18:11 Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän
tavaraansa,
18:12 kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja
purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluuesineitä
ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä
esineitä,
18:13 ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja
öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja
ihmissieluja.
18:14 Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja
komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.
18:15 Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen
hänen vaivaansa, itkien ja surren,
18:16 ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan
ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus
yhdessä hetkessä tuhoutui!"
18:17 Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat
seisoivat loitolla
18:18 ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren
kaupungin vertainen?"
18:19 Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi
sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se
yhdessä hetkessä tuhoutui!"
18:20 Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet
tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne.
18:21 Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen
sanoen: "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä."
18:22 Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain
ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn
jyrinää;
18:23 ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa
morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki
kansat;
18:24 ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä
ovat tapetut.
19:1 Sen jälkeen minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa
sanovan: "Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme.
19:2 Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren
porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä
palvelijainsa veren."
19:3 Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja
iankaikkisesti.
19:4 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen
rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: "Amen, halleluja!"
19:5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: "Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen
palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret."
19:6 Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten
pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: "Halleluja! Sillä Herra, meidän
Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.
19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät
ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
19:8 Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on
pyhien vanhurskautus."
19:9 Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!"
Vielä hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat."
19:10 Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta
hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija,
niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus
on profetian henki."
19:11 Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä
istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.
19:12 Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua,
ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse,
19:13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on
Jumalan Sana.
19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina
valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.
19:15 Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on
kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden
viinikuurnan.
19:16 Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten Kuningas ja
herrain Herra."
19:17 Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen
kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle
19:18 syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten
sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että
suurten."
19:19 Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina
sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
19:20 Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt
ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka
olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka
tulikiveä palaa.
19:21 Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen
suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.
20:1 Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet
kädessään.
20:2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja
sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
20:3 ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän
enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen
hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.
20:4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä
näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja
niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä
otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen
vuotta.
20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun
kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei
toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja
hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
20:7 Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia,
kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.
20:9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun
kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja
väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.
20:11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja
taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat
avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne
kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen
järvi.
20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
21:1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen
maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
21:2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta
Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten
keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse
on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää
oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on
mennyt."
21:5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi:
"Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."
21:6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan
janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
21:7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva
minun poikani.
21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja
velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka
tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
21:9 Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä
seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän
sinulle morsiamen, Karitsan vaimon."
21:10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän
kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
21:11 ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen,
niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi;
21:12 siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista
enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan
nimet;
21:13 idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja
lännessä kolme porttia.
21:14 Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista
apostolin kaksitoista nimeä.
21:15 Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen
kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
21:16 Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän
mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys
ja korkeus olivat yhtä suuret.
21:17 Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan
mukaan, joka on enkelin mitta.
21:18 Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan
lasin kaltaista.
21:19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä;
ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
21:20 viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs
topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21:21 Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä;
ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
21:22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen
temppeli, ja Karitsa.
21:23 Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus
valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
21:24 Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne
kunniansa.
21:25 Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
21:26 ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä
valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.
22:1 Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi
Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
22:2 Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi
kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen
tervehtymiseksi.
22:3 Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva,
ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
22:4 ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
22:5 Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä
Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
22:6 Ja hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien
Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää.
22:7 Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista
vaarin!"
22:8 Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja
nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän
minulle näytti.
22:9 Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi,
profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin;
kumartaen rukoile Jumalaa."
22:10 Ja hän sanoi minulle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä.
22:11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon
edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä,
pyhittyköön edelleen.
22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin
hänen tekojensa mukaan.
22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
22:14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja
he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
22:15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja
epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
22:16 Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen
Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
22:17 Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka
janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
22:18 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee
niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat
kirjoitetut tähän kirjaan;
22:19 ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava
pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa
on kirjoitettu.
22:20 Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian." Amen, tule, Herra
Jeesus!
22:21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.